Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kunnon portaat – Arkeni on yhtä kuntoportailua ilman portaita

Kävin tuoreeltaan toukokuussa testaamassa Kaipolan Vireen tehtailemat kuntoportaat Jämsän Pukinvuoressa. Projekti ansaitsee kiitokset. Toivottavasti portaat kuluvat käytössä. Toki voi kysyä, tarvitseeko ihmisen ensin nousta vuoren rinnettä ja sitten vielä rampata rappusia? Kuulostaahan se keinotekoiselta. Voisiko sitä vain kavuta metsässä? Nykyään on vielä suositumpaa liikkua paikallaan. Kovin moni meistä tykkää juosta ja polkea pyörää vain ja ainoastaan sisätiloissa. Omasti mielestäni juoksemisen ja pyöräilyn viehätykseen kuuluvat vaihtuvat maisemat. Ymmärrän hyvin, että säälle tyypillinen ominaisuus, vaihtelu, tuntuu nykyihmisestä henkilökohtaiselta loukkaukselta. Juokseminen keksitään uudestaan aika ajoin ja hyvä niin. Siitä kertoo polkujuoksunkin suosio. Toistaiseksi sitä harrastetaan vain ulkona. Yhä suositummiksi ovat tulleet myös urheilun massatapahtumat. Niistä tunnutaan hakevan hyvää fiilistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kyllä ei sovi pirtaan. Meikäläisen buutsit ovat luotuja kulkemaan omia polkujaan. Nyt kun olen ärsyttänyt puolet lukijoista, lievennän näkemystä. Liikkumattomuus on kansantalouden kannalta kriittinen paikka. Tärkeintähän on, että ylipäätään liikkuu, syke nousee, hengitys kiihtyy ja hiki virtaa. Liikunnan on syytä olla säännöllistä. Sillä on suora ja korottava yhteys myös mielen virkeyteen ja terveyteen. Kunnon rakentaminen on pitempi projekti, mutta sen romauttaminen onnistuu liiankin helposti. Usein syyllinen löytyy sohvasta, siitä joka makaa siinä. Hien saa kyllä pintaan helpomminkin. Sen kun avaa sosiaalisen median ja selailee vaikkapa ”keskustelua” maahanmuutosta. Eduskunnan kyselytunti on hyvää alkuverryttelyä. Minä asun kuntoportaiden läheisyydessä, toisella puolella vuorta. Arkeni on yhtä kuntoportailua ilman portaita. Saan helposti perustreenin käymällä kaupassa. Kun laukussa on muutakin kuin leipää ja piimää vaan, tuntuu rasitus sitä enemmän mitä korkeammalle Hartusvuorta nousee. Välillä arki painaa päälle, mutta yleensä ajattelen vierivää kiveä ja kuinka se ei sammaloidu. Harvoinhan ne kivet kyllä vierivät ylämäkeen. On vaikea ymmärtää ihmistä, joka harrastaa kestävyyslajeja, mutta ei saa käytyä lähikaupassa muuta kuin autolla. Siinä ei nähdä metsää puilta. Meille jokaiselle lähin kuntopolku alkaa kotiovelta. Kirjoittaja on henkilö, joka kirjoitti tämän kolumnin