Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Oi rakas Mandani minun ikävä oi” - Aleksander Wallinin traaginen lemmentarina on nyt osa Längelmäen Taidehistoriaa

– Oi rakas Mandani minun ikävä oi, päivällä oli kello yhlen aikaan lählin rakkaalle veljelleni, oi ja mikolta heiniä tuomaan oi paljo oli siittäkin reisusta kirjoittamista oi mutta ehkä ne muistan, oi armas Mandani kuinka olis paljo minulla sinulle kerrottavaa... Längelmäen Nikkilän talon poika Aleksander Wallin , Aleksi, päätyi 1860-luvulla jo alle parikymppisenä rakastumaan intohimoisesti piika Amanda Juhontyttäreen, Mandaan. Wallin romuttaa kerralla myytin tunteistaan puhumattomasta suomalaismiehestä: Wallin sanoitti lemmentuskaansa almanakan välilehtiin, arkipäiväisten huomioiden sekaan. Traagiseksi rakkaustarinan tekee se, että lemmenpari sai jopa yhteisiä lapsia, jotka tosin menehtyivät jo nuorina. Toisiaan pari ei koskaan saanut. Muun muassa Wallinin tarinan voi nyt lukea Längelmäen Taidehistoria -kirjasta. Teoksen on julkaissut Längelmäki-seura ja Längelmäen Kirkonseudun Kyläyhdistys. Teoksen on toimittanut Längelmäen entisen kirkonkylän entisellä koululla asuva perinteentutkimuksen emeritusprofessori Seppo Knuuttila . Knuuttila muistuttaa, että jokaisella pitäjällä on taidehistoriansa. Nyt julkaistavassa teoksessa esitellään lyhyissä luvuissa sekä Längelmäellä syntyneitä että Längelmäellä vaikuttaneita taiteilijoita ja heidän taidettaan. – Ei ole kyse siitä, että omisimme taiteilijoita tänne, vaan esittelemme heitä, jotka ovat ilmiönä vaikuttaneet täällä, Knuuttila kuvailee. Alku verkkolehtiprojektista Ajatus kirjasta lähti viriämään vuosina 2015-2017 toteutetusta Längelmäen nettilehtiprojektista. Verkkolehdessä käsiteltiin myös paikallisia taide-elämän vaikuttajia. Pikkuhiljaa virisi ajatus, että paikallisen taide-elämän voisi saada myös kansien väliin. Niin syntyi 15 kirjoittajan yhteinen ponnistus, paikallisen kulttuuriperinnön tiivistäjä. Kirjoittajina on sekä ammattilaisia että harrastajia. Kirja jakaantuu kolmeen osaan: kirjalliseen kulttuuriin, musiikkielämään ja kuvataiteeseen. Taidemaailma ymmärretään teoksessa laajasti. Knuuttila muistuttaa, että vielä joitakin vuosikymmeniä sitten esimerkiksi Alexander Wallinin muistiinpanojen kaltaiset tekstit olisi sivuutettu vain kuriositeettina. Niin sanottujen itseoppineiden kirjailijoiden tekstejä on alettu arvostaa vasta viime vuosina. – Perikunta on onneksi ymmärtänyt säilyttää päiväkirjamerkinnät, Knuuttila kehuu. Tutkija Kaisa Kauranen löysi Wallinin tekstit Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistosta. Saavuttamattoman rakkauden perään huokailun lisäksi teksteissä seurataan säätä, käsitellään arkisia sattumuksia, kirkkomatkoja, uskoa, ja kohtaamisia kylän ihmisten kanssa. Nyt, 160 vuotta myöhemmin päiväkirjamerkinnät tarjoavat harvinaisen näkymän elämään 1800-luvun lopulla. 1800-luvulta on jäänyt kuvausta myös naisen elämästä 1800-luvun lopulle vie myös Längelmäen Västilän kylään sijoittuva Auni Nuolivaaran kirja ”Paimen, piika ja emäntä”. Romaani voitti ilmestymisvuonnaan 1936 Otavan kirjallisuuspalkinnon, ja romaanista on myös tehty elokuva. Romaani perustuu längelmäkeläisen Kustaava Helanderin äidin Elsan tarinaan. Hän eteni paimenesta piiaksi ja lopulta vaimoksi ja äidiksi. Päähenkilön esikuva paljastui vasta 1990-luvulla. – Se on oivallinen ajankuva, maaseutuelämän kuvaus, Knuuttila kuvailee. Jälkikäteen on spekuloitu, kuinka iso rooli Kustaava Helanderilla lopulta oli tarinan kirjoittamisessa. Mahdollisesti Helander ei halunnut nimeään esiin, koska hahmot olivat tunnistettavia ja teoksessa käsiteltiin tuohon aikaan arkaluonteisia asioita. Esimerkiksi henkilögalleria on niin yhteneväinen Elsan lähipiiriin, että on todennäköistä, että Helanderilla on ollut suuri rooli kirjan synnyssä. Alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole koskaan löytynyt, joten voimme jälkikäteen vain spekuloida, kuka kirjan oikeasti kirjoitti. Näkemyksiä aktiiveilta ja ulkopuolelta Vaikka Seppo Knuuttila on toimittanut kirjan, mutta hän muistuttaa, että suurimman työn ovat tehneet lukujen kirjoittajat. Suuressa roolissa on ollut esimerkiksi kotiseutu-aktiivi Eija Helpiölä . – Eija tuntee ihmiset ja osaa suhteuttaa heidän merkityksensä, Knuuttila kehuu. Toisaalta Knuuttila on tuonut teokseen ulkopuolista näkemystä. – Ulkopuolisena osaan ehkä antaa arvoa sellaisellekin, mitä muut pitävät itsestäänselvyytenä, Knuuttila pohtii. Längelmäen Taidehistoria - kirjan julkaisujuhlia vietetään Leporannan Taidekeskuksessa juhannuspäivänä kello 15. Edit: 26.6.2020. Ko 13.30 Korjattu Seppo Knuuttilan asuinpaikka.