Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Veijo Toimela kirjoittaa kohteliaan käytöksen olevan toisen arvostamista, mutta pitääkö aina kiittää?

”Miksi v******* tuokin sanoo hyvää päivää joka kerta kun tulee tähän kauppaan?”. Hämmästelin nuoren kaverilleen kuiskaamalla sihahdettua kommenttia lähikaupassa, mutta en ehtinyt sen tarkemmin kysyä tuosta reaktiosta, kun kiersivät hyllyjen taakse näkymättömiin. Tosin ei minulle kukaan muukaan juuri silloin paikalla olleista kanssa-asioivista vastannut mitään. Ruokapöydässä pienet ihanat tyttöni kavereineen kyselevät, että miksi heidän noustessaan pöydästä ja rientäessään leikkeihin, huikkaan aina perään, että ”eipä kestä”. Ja palaavat sitten kiittämään ruoasta, välipalasta tai mitä nyt sitten tarjolla olikaan. Pitääkö aina kiittää? Kiitän asiakkaita aina yhteydenotosta ja tarjouspyynnöistä sähköisestikin, jos sellaiseen vastaus sähköpostitse pyydetään. Tarjouspyyntöihin tai kyselyihin vastatessani melko harvoin saan mitään palautetta. Ei edes kuittausta, että ”tuli perille, kiitos nopeasta yhteydenotosta”. Kymmenestä vastauksestani sähköisesti seitsemän tuntuu menevän jonnekin bittiavaruuteen. Puhelimitse ja tietysti kasvotusten palautteen saa yleensä heti, ja usein hämmästellään nopeutta ja perusteltua esitystäni kulloiseenkin asiaan. Ja aina myös kiitos tulee, tavalla tai toisella. Tuttavapiirissä on henkilöitä, jotka kuvainnollisesti saavat näppyjä asioidessaan kaupoissa, huoltamoilla tai missä milloinkin, kun asiakaspalvelija hymyilee, tervehtii ja vielä toivottelee pahimmassa tapauksessa hyvää päivänjatkoa! Heidän mielestään pitäisi riittää, että saavat maksun. ”Minä mistään hymyilemisestä maksa, vaikka varmasti naurattaakin, kun saa vietyä kovalla työllä ansaitsemiani lantteja”, he tuhahtavat. Tuntemattomille nettihuutelu, arvosteleminen ja jopa kuolemaa toivovat kommentoinnit ovat tätä päivää sosiaalisessa mediassa. Se tapahtuu sekä omalla nimellä ja kuvalla tai täysin anonyymisti. En henkilökohtaisesti pidä kummastakaan tavasta. Ja nämä kommentoijat ovat ihan aikuisia, elämää nähneitä, töissä käyviä kansalaisia. Monet isiä ja äitejä, esikuvia lapsilleen? Kohtelias käyttäytyminen kaikissa kohtaamisissa on yksinkertaisesti toisen arvostamista. Minut on kasvatettu tähän, toteutan tätä arvokasta asiaa myös lasteni kanssa. Miten teillä?