Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Oppaan johdolla hautausmaa muuttuu eläväksi – Seija Jatkonen antoi maanantaina Muistojen hautausmaan kiville äänen

Vankka hirsiaitaus, jonne kuljettiin läpiajettavan kellotapulin alitse. Sellainen oli käynti Jämsän vanhimmalle hautausmaalle vielä 1700-luvulla. Nykyisin aluetta kutsutaan Muistojen hautausmaaksi, sillä se ei ole ollut aktiivisessa käytössä vuosikymmeniin. Viimeiset vainajat sinne on laskettu viime sotien aikana, kun osa alueesta oli erotettu sankarivainajien viimeiseksi leposijaksi. Muistojen hautausmaahan liittyvät tarinat heräsivät henkiin viime maanantaina, kun paikallisopas Seija Jatkonen kertoi yleisölle hautausmaan ja sinne haudattujen vainajien historiasta. – Todennäköisesti jo ennen kristillistä aikakautta tällä alueella on ollut pakanallinen hautausmaa, sillä täältä on tehty muinaishistoriallisia esinelöytöjä. Eipä hirsiaitaakaan ole ollut yli sataan vuoteen, sillä ajan myötä sen korvasi kuusiaita ja sen jälkeen orapihlaja-aita. – Ja jälleen on kasvamassa uusi kuusiaita, kertaa Seija Jatkonen ajan rientoa. Muistomerkit ovat entisaikojen viestejä Vaikka paljon on kadonnut, paljon on tallellakin. Muistojen hautausmaalla on runsaasti muistomerkkejä eri aikakausilta. Niillä on jälkipolville viesti: jos kivet osaisivat puhua, niillä olisi paljon sanottavaa. Riipaiseva on Paavo Keskisen suunnittelema nälkävuosina menehtyneiden muistomerkki. Kivi muistuttaa leipää, joka on haljennut osiin. – Yksistään vuonna 1868 Jämsässä kuoli 1 092 ihmistä nälkään ja tauteihin. Yhtenä ainoana sunnuntaina siunattiin 86 vainajaa, kertoo Seija Jatkonen. Alueelta löytyy vuonna 1920 pystytetty vapaussodan muistomerkki, jonka valkoinen puoli pystytti. Vuonna 2000 valmistui puolestaan Rauhan ja sovinnon muistomerkki, jonka on suunnitellut jämsäläislähtöinen taiteilija Heikki Häiväoja . – Muistomerkin vastakappale on vanhalla hautausmaalla, jossa on puolestaan punaisten joukkohauta. Jos patsaat yhdistettäisiin, niistä syntyisi yksi kokonaisuus. Lisäksi alueella on Karjalaan jääneiden muistomerkki sekä ortodoksien tiistaiseuran pystyttämä matkamiehen risti. Jäljellä on myös joitakin sukuhautoja ja entisten kirkkoherrojen muistomerkkejä. – Alueena tämä on ollut kuitenkin tosi pieni, ja ahtautta helpottamaan tehtiin luuhuoneita. Niihin säilöttiin luita, jotta haudat voitiin ottaa nopeammin uuteen käyttöön. Kirkon paikka vaihteli Jämsän kirkonpaikka on vaihdellut vuosisatojen saatossa lähtien aivan jokirannasta sen nykyiselle paikalle. Vähitellen seurakunnan rakennukset nousivat jokipenkalta ylemmäs. Useat alkuaikojen kirkot sijaitsivatkin lähellä Muistojen hautausmaata eli Pärnämäen alueella. Kun nykyinen kirkonpaikka otettiin käyttöön läheisen Aittomäen kallion päällä 1800-luvulla, myös hautausmaa siirtyi avarampaan paikkaan. – Tuo alue tunnetaan nyt vanhana hautausmaana. Silloiselle uudelle eli nykyiselle vanhalle hautausmaalle alkoi nousta lisää myös komeita sukuhautoja, koska tilanahtaus ei ollut enää esteenä muistomerkkien rakentamiselle. – Kirkkokokous kielsi aikoinaan esimerkiksi Pispalan talon isännältä muuratun hautamuistomerkin rakentamisen, koska tilaa ei ollut. Miten ennen elettiin? Jatkonen kertoo, että ihmiset ovat todella kiinnostuneita paikallishistoriasta. Jotkut tulevat joka kesä samoille kierroksille kertaamaan muistoja. Mutta mistä opas itse ammentaa tietonsa? – Suurena apuna minulle on ollut Vuokko Olkkonen , joka kirjoittaa asiantuntevia tekstejä. Myös seurakunnalta löytyy paljon tietoa hautausmaista. Seija Jatkosen tarinointia tuli maanantaina kuulemaan myös Sirkka Korrensuo . – Olen kesäjämsäläinen eikä minulla ole täällä sukujuuria. Minua kuitenkin kiinnostaa tietää, miten Jämsässä on ennen eletty. Kesän viimeinen hautausmaakierros suuntautuu Miekkainpetäjän hautausmaalle 12. elokuuta kello 18.