Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Terkut kotoa töiden ääreltä: ”Ei mitään arkea kummallisempaa”

Tähän toimituksen etätyöskentelyyn liittyvään juttusarjaan kirjoittaminen tuntuu hyvin kiusalliselta. Lopputulos on nimittäin hyvin tyhjänpäiväistä löpinää, ei mitään arkea kummallisempaa. Se on totta, että arki on tässäkin perheessä ollut nyt kuukauden päivät erilaista kuin normaalisti. Normaalisti arjen "virastotunteina" yksi on siellä, toinen on täällä ja kolmas siellä ja täällä. Nyt me kolme möllötämme kotona. Aikuiset tekevät töitään eri huoneissa, viidesluokkalainen opiskelee omassa huoneessaan. Kevätloma muuttui ahkeroinniksi Suurin muutos on ollut tietysti viidesluokkalaisen arjessa. Alun hurraaminen ylimääräisestä kevätlomasta muuttui hyvin nopeasti kouluasioiden ahkeroimiseksi. Aluksi tehtäviä oli tarjolla kovin vähän, ensimmäisenä päivänä ei laisinkaan, mutta nyt sekin arki rullaa jo niin sanotusti normaalisti. Koulutehtäviä on riittävästi, joskin pienelle improvisoinnillekin on tilauksensa. Olemme pitäneet ylimääräisiä yhteiskuntaopin tunteja Suomen hallituksen tiedotustilaisuuksien äärellä, liikunnassa on ollut tarjolla muun muassa koiran ulkoiluttamista, puujalkaköpöttelyä ja perinteistä suomalaista kaikkien urheilulajien kuningasta keihäänheittoa. Työelämään tutustumista on harjoitettu varmuuden vuoksi vuosien tarpeiksi. Ja helppoahan siihen työelämään on tutustua. Ei tarvitse kuin koputtaa oveen ja marssia sisään. Hetkittäin on pitänyt tehdä aikahyppyjä oman lapsuuden matematiikan oppitunneille. Murtoluvut. Vihaan teitä yhä. No, onneksi ainakin toistaiseksi ovat aikuisten taidot riittäneet viidesluokkalaisen neuvomiseen. Painoarvo sanalla toistaiseksi. Kaiken kaikkiaan isoin haaste on ollut kenties siinä, että työajan ja vapaa-ajan rajat ovat pysyneet edes jollain tavalla hallinnassa. Ne pysyvät, kun ei tee töitä kuin 7,5 tuntia päivässä. Sen jälkeen tietokone saa olla kiinni. Oman arjen suurin muutos on ollut siinä, että kalenteri tyhjeni tapaamisista kertarykäisyllä. Se kyllä myös täyttyi yhtä nopeasti, mutta etäkokouksilla, joita on ollut kohtalaisen paljon normaalistikin. Ei suurta ja dramaattista nyyhkytarinaa Että ei tästä mitään suurta ja dramaattista nyyhkytarinaa arjen hankaluudesta synny, eikä toisaalta mitään mahtavuuden ylistystä. Tämä on normaalia ruuhkavuosien perhearkea tällaisissa puitteissa. Ja tätä jatkuu kenties toukokuun puolivälin tienoille, kenties pidempäänkin. Emme ole miettineet asiaa sen kummemmin. Tilanne päättyy sitten, kun se päättyy. Nämä ovat juuri niitä asioita, joilla on turha vaivata päätään. Tyhjänpäiväisen kirjoitukseni tässä kohdassa haluan kiinnittää lukijoiden huomion heihin, jotka ovat tässä ajassa oikeita arjen sankareita. Heitä ovat muun muassa terveydenhuolto- ja hoiva-alalla työskentelevät, poliisit ja esimerkiksi kauppojen ja apteekkien työntekijät. Ja kaikki he, jotka eivät voi kipittää koronaa karkuun kotiluoliinsa tietokoneidensa kanssa, vaan he joutuvat kohtaamaan korona-ajan työmaillaan satunnaisten kohtaamisten parissa. Teille kaikille on nostettava hattua korkealle ilmaan ja lausuttava iso kiitos. Yritysmaailman tilanne huolestuttaa. Kolhuja tulee varmasti, mutta toivottavasti ei liian kovia. Tässä sarjassa etätöihin siirtynyt Jämsän Seudun toimitus kertoo kokemuksiaan erilaisesta arjesta.