Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

"Kirkko ei voi vedota siihen, että näin on aina ollut” – Eläkkeelle jäävä pappi Timo Pietilä arvelee kirkon vielä muuttavan suhtautumistaan samaa sukupuolta olevien vihkimiseen

Ihmisillä on valtava elämisen voima. He pitävät yllä elämisen toivoa, vaikka kuolema olisi lähellä. Näin toteaa Timo Pietilä , jolla on ollut pappisuransa aikana lukuisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Pietilä sanoo, että työuran haastavimmat hetket ovat osuneet vuodelle 2004. Perjantainyöhön, jolloin Konginkankaan tuhoisa bussionnettomuus tapahtui. Mies toimi siihen aikaan Jyväskylän sairaalapapin sijaisena, eli hän kohtasi niin turmassa loukkaantuneita ja kuolleita kuin heidän omaisiaankin. – Se koetteli ammatillisuuttani. Meitä oli neljä pappia. Osan roolina oli olla omaisten kanssa, ja toiset kävivät katsomassa potilaita osastolla. Kävimme myös omaisten kanssa vainajien luona. Pietilä sanoo, että traagiseen tapahtumaan ei voi varautua. Papin työ tuolloin oli pääasiassa kuuntelua ja läsnäolemista. – Kaikki omaiset eivät sairaalaan tullessaan vielä tienneet, onko läheinen elossa. Se oli myös minulle henkisesti pitkä viikonloppu. Kuolemasta olisi hyvä puhua Pietilä sanoo, että järjettömiltä tuntuvia tilanteita ovat myös pienten lasten siunaamiset. Ne olivat vaikeita paikkoja hänelle etenkin silloin Jämsässä, kun hän vasta aloitteli työuraansa. Papin mielestä kuolemasta olisi yleisesti hyvä puhua jo silloin, kun on terve. Välillä ihminen on itse valmiimpi lähtemään elämästä kuin omaiset olisivat valmiita päästämään irti. – Meillä on arkuutta ottaa asia puheeksi läheisten kanssa. Eutanasia-asiaan Pietilällä on ristiriitaiset ajatukset. Toisaalta hän hyväksyy, että ihminen voi päättää oman tulevaisuutensa, mutta toisaalta aktiivisessa kuoleman avustamisessa on eettisiä ongelmia. – Se ei voi ainakaan olla peruste eutanasialle, että läheisestä tuntuu pahalle. Joutsenosta Jämsään kappalaiseksi Tapaninpäivänä vuonna 1983 pappisvihkimisen saanut Pietilä on nyt eläköitymässä Jämsän seurakunnan kappalaisen virasta, jota hän on hoitanut noin 10 vuotta. Papiksi vihkimisen ja virasta eläköitymisen väliin mahtuu ajanjaksoja Jämsän ja Jyväskylän lisäksi myös Joutsassa, jossa Pietilä myös asuu. Ennen uudemman kerran Jämsään siirtymistä vuonna 2009, Pietilä toimi Joutsan kirkkoherrana. Jämsän seurakunnassa osan työajastaan Pietilä on jakanut sairaalapapin ja seurakuntapapin toimien välillä, ja vuodesta 2017 hän on ollut osa-aikaeläkkeellä. – En ole aina tiennyt tahtovani papiksi. Hengellinen vakaumus minulla on ollut aina. Pietilä sanoo, että pitkään työuraan mahtuu myös omia pohdintoja ja epäilyksiä uskosta. Hän toteaa, että joskus pappina on jopa ihaillut, miten jollain seurakuntalaisella on luottavaisempi ja vipittömämpi usko kuin hänellä itsellään sillä hetkellä. Avoimuus on lisääntynyt Ajat ovat muuttuneet, mutta Pietilän mukaan myös tässä ajassa on hyviä piirteitä. Vaikka seurakuntaelämä on ollut ehkä aiemmin aktiivisempaa, nytkin yleinen ilmapiiri kirkon työlle on positiivinen. – On hyvä, että kriittisistäkin asioista keskustellaan. Avoimuus on mielestäni lisääntynyt. Pietilä arvostaa sitä, että kirkolla on oma perimä ja sanoma, josta voidaan pitää kiinni. Toisaalta hän sanoo, että siinä tarvitaan suvaitsevuutta ja ymmärtämystä, miten ihmisiin ja erilaisiin arvokysymyksiin suhtaudutaan. Kysymys siitä, pitäisikö kirkon vihkiä samaa sukupuolta olevia henkilöitä, tullaan Pietilän mielestä ratkaisemaan vielä uudelleen. – Ihminen pitää nähdä ihmisenä. Uskon, että kirkko joutuu muuttamaan omaa suhtautumistaan. Pietilän mielestä on hyväkin, jos yksittäinen pappi ei tee ratkaisua, mutta toisaalta hän ei koe sitä oikeana, että kirkko rankaisee niitä pappeja, jotka päätöksen vihkimisestä tekevät. Mies arvostaa pappeja, joilla on rohkeutta keskustella ja tuoda asioita esille. Pietilän mukaan keskustelu on tarpeen, koska kirkko on tukeutunut jo pitkään vanhaan ja perinteiseen. – Täytyy muistaa, että on aivan eri asia, miten esimerkiksi seksuaalisuus ymmärrettiin vielä 1970-luvulla. Maailma muuttuu ja tiedon määrä tuo lisää ymmärrystä. – Kirkko joutuu puntaroimaan tietoa ja Raamatun sanomaa. Kirkko ei voi vedota siihen, että näin on aina ollut. Pietilä toteaa, että hänkin on ollut pappisuransa alussa aika konservatiivinen, mutta nykyään hän näkee itsensä liberaalimpana. Jämsän seurakuntaa Pietilä luonnehtii suhteellisen konservatiiviseksi, mutta ei kaikissa tilanteissa. – Se ollut myös avoin ja rohkea esimerkiksi toimiessaan maahanmuuttajien parissa ja valmistellessaan isoa pääsiäisnäytelmää kirkonmäelle. Näissä tehtävissä en itse ole ollut mukana. Rohkeaa ja avointa otetta löytyy muustakin toiminnasta, mies kiittelee. Eläkkeelle avoimin mielin Virallisesti toukokuun 1. päivänä eläköityvä Pietilä ei ole tehnyt suuria suunnitelmia tulevaisuudelle. Hän aikoo astella eläkkeelle avoimin mielin. Jatkossa Pietilä viettää enemmän aikaansa mökillä ja viiden lapsenlapsen kanssa. Papin töitä hän voi mahdollisesti tehdä myös, jos jotain sopivaa tulee eteen. Se, mikä tulee ainakin hiljentymään, on auton matkamittarin raksutus. Reissaaminen Jämsän ja Joutsan välillä on käynyt joskus raskaaksi, eikä Pietilä pane pahakseen, että pendelöinti on nyt ohi. – Minulla on helpottunut ja hyvä olo, mies hymyilee.