Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Terve ja moi, moi

Abdul Husein tulee töistä kotiin. Suomen kieli on vielä heiveröistä, mutta ruohonleikkuri kuuluu sanavarastoon. Tänään hän on ollut ajamassa ikääntyneen pariskunnan nurmikkoa. - Ei rahaa, vaan auttamista, hän selittää työntekonsa tarkoitusta, sillä tärkeää on päästä kiinni arkielämän pyörteisiin ja tutustua paikkakuntalaisiin. Abdulin koti on vielä Auvilan vastaanottokeskuksessa, mutta toiveissa on turvapaikka ja ihan oikea koti. Jos turvapaikka myönnetään, asunto löytyy todennäköisesti Jämsästä. - Jämsässä on paljon hyvää eikä täällä ole rasismia, hän sanoo. Abdul liikkuu ahkerasti kylillä. Hän aloittaa rohkeasti keskustelun kantaväestön kanssa, vaikka yhteisiä sanoja on vain muutamia. Juttukavereita löytyy ja sopu antaa sijaa. Jämsäläisessä katukuvassa näkyy, että kaupungissa on lähes 200 uutta asukasta. - Moi, moi, tervehtivät nuorukaiset pyöriensä selästä vastaantulijoita ja tuovat vaihtelua liikenteeseen. Hyviä kokemuksia tulokkaiden ja perusjämsäläisten kohtaamisesta on Anna-Liisa Hakalalla . Hänen työpaikallaan Säterintien palvelutalossa on ollut maahanmuuttajia pitämässä ikäihmisille seuraa ja ulkoiluttamassa heitä. - Ei mitään ennakkoluuloja, päinvastoin. Eräs asukaskin pukeutui parhaimpiinsa sinä päivänä, kun tiesi Auvilan tytön tulevan kylään, hän kertoo. Vaikka kaikki jämsäläisetkään eivät maahanmuuttoa ilmiönä hyväksy, ylilyönneiltä on enimmäkseen säästytty. Vaikuttaa, että alkuperäisasukkaat osaavat käyttäytyä ihmisiksi eivätkä kohdista negatiivista asennettaan yksittäisiin tulokkaisiin. Pääosin hyvät kokemukset vastaanotosta on myös niillä teini-ikäisillä, jotka keräävät Auvilan koululla opiskeluvalmiuksia jatko-opintoja varten. Vuoden vaihteessa he siirtyvät tavallisiin peruskoulun opetusryhmiin. Varsinkin pojilla on harrastuksia, joiden parissa on helppo tutustua jämsäläisnuoriin. Opettaja Saara Peutere-Heikan mukaan kielitaito ja kulttuurintuntemus kehittyvät parhaiten arkisten kontaktien kautta. Tutustuminen hälventää ennakkoluuloja toista kohtaan. - Pelaamme jalkapalloa ja sählyä ja käymme partiossa, luettelevat Hama Abbas ja Milad Ahmadi . Onpa joku päässyt käymään kavereiden kotonakin. Poikien mielestä suomalaiset kodit ovat kauniita. Viime aikoina kaikkien jämsäläisten käytös ei ole ollut kuitenkaan kaunista. - Oltiin kaupan edessä, kun yksi mies tuli sanomaan meille rumasti. Kerran eräs avasi auton ikkunan ja näytti elehtien kuin sylkemistä. Sellainen on pelottavaa, sanovat pojat. Ikäviä tapauksia on sattunut kuitenkin vain muutamia. Rumasti käyttäytyjät ovat olleet keski-ikäisiä miehiä. Yleensä ihmiset ovat uteliaan ystävällisiä. - Jotkut humalaiset ovat huutaneet tytöille jotain, mutta ei rumasti. Pikemminkin ovat tainneet ihailla heitä, vahvistaa opettajakin. Auvilan vastaanottokeskuksen arkipäivä on rauhallinen. Osa porukasta on töissä, osa opiskelemassa ja osa kylillä. Pihalla näkyy lähinnä äitejä lapsineen. - Meillä on ollut täällä koko ajan rauhallista. Jos meillä olisi talon sisällä kireää, se voisi heijastua ympäristöön, sanoo vastaava ohjaaja Emma Selenius . Asukkaille ei ole järjestetty erityistä turvakoulutusta. Aluksi tulokkaille kerrottiin, miten maassa ollaan. Jokaisen kännykän muistissa on yleinen hälytysnumero. - Olemme sanoneet, että jos joku esimerkiksi kuvaa teitä niin kuvatkaa takaisin. Mutta siinä menee raja. Suukopuunkaan ei kannata alkaa. Fyysisen koskemisen suhteen on nollatoleranssi, puolin ja toisin. Seleniuksen mukaan asukkaat tiedostavat, mikä merkitys omalla käytöksellä on. Turvapaikan hakemisprosessia ei kannata pilata hölmöilyllä.