Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Muistoja Kaipolasta: Martti työskenteli tehtaalla rakennusvaiheesta eläkeikään: ”Silloin metsuri kaatoi puita tulevan tehtaan tieltä” – Lahja-vaimo pääsi töihin, kun rouvakielto poistui

Ohiajavan junan äänet kantautuvat ulkoa ja yhtyvät kellon tasaiseen raksutukseen. 90-vuotias Martti Salonen hörppää kahvia ja katsoo kerrostalon ikkunasta avautuvaa maisemaa yli junaradan kohti Jyväskylän satamaa. Miehen ajatukset eivät kuitenkaan ole Jyväskylässä, vaan Jämsässä – Kaipolan tehtaassa. Kaipolan tehtaalla on ollut iso rooli Martin ja hänen vaimonsa Lahja Salosen , 93, elämässä. – Oli se järkytys, että uusin tehdas aiotaan sulkea. Muistan elävästi, kun menin ensimmäistä kertaa Kaipolaan töihin. Silloin siellä vasta metsuri kaatoi puita tulevan tehtaan tieltä. Siitä on 68 vuotta aikaa, Martti muistelee. Varma työpaikka Martin työura alkoi Jämsänkoskella jo ennen Kaipolan tehtaan perustamista. Martin perhe tuli Jämsänkoskelle 1930-luvulla omaehtoisina siirtolaisina Karjalankannakselta, Koiviston kauppalasta. Miehelle oli jo ihan pienestä asti selvää, että työura tulee olemaan tehtaalla. Hänen isänsä sekä isoisänsä työskentelivät Jämsänkoskella tehtaan palveluksessa. – Siihen aikaan oli varmaa, että jos isä oli tehtaalla töissä, pääsi poikakin varmasti töihin. Hän ehti työskennellä virallisesti Jämsänkoskella neljä vuotta ennen kuin sai siirron Kaipolaan. – Oikeasti aloitin työt Jämsänkoskella jo vuonna 1943, mutta se oli epävirallista, koska lapsityövoimaa ei saanut käyttää. Pääsin 15 vuotta täytettyäni Yhtyneitten paperitehtaiden ammattikouluun Valkeakoskelle ja valmistuin sieltä viilariksi. Tehtaan rakennustyömaalla näytti 50-luvulla hieman erilaiselta kuin nykyajan rakennustyömailla. Ongelmia tuotti myös se, ettei siihen aikaan kiskot yltäneet tehtaalle saakka, vaan rautatie ylettyi vain Olkkolan sahalle. – Muistan, että rakennustöiden alkuvaiheessa Saksasta tuli meille iso kaivinkone. Juna toi kaivinkoneen osissa niin pitkälle kuin junalla pääsi. Kasasimme kaivinkoneen sitten Perälän pelloilla. Kyllä siinä sai käyttää vippaskonsteja, että saimme sen kasaan. Tehdas lainasi taloa varten Martti oli jo tavannut tulevan vaimonsa noihin aikoihin, ja naimisiin he menivät vuonna 1953. Jämsässä syntynyt ja kasvanut Lahja oli töissä jyväskyläläisessä ompelimossa. – Kun sotkeennuin Martin matkaan, muutin Jyväskylästä Jämsänkoskelle, Lahja toteaa. Tehdas takasi ja turvasi Salosten tulevaisuuden. Heille syntyi lapsi vuosi naimisiinmenon jälkeen. Pariskunta ehti asua Jämsänkoskella kuusi vuotta, kunnes rakennusbuumi Kaipolassa vei heidätkin mennessään. Tehtaalta sai apua oman talon rakentamiseen. – Tontin sai edullisesti, ja tehdas antoi työntekijöille ensisijaisen lainan talon rakentamista varten. Lainanmaksu oli hienosti järjestetty. Lyhennykset otettiin suoraan palkasta, Martti kertoo. Lahjoja omalta verstaalta Alkuaikoina Kaipolassa ei ollut juuri muuta kuin tehdas ja tehdastyöläisten rakentuneita tai rakenteilla olevia taloja. Lahja kertoo, että töitä naisille ei siis ollut tarjolla. Yhtyneitten Paperitehtaiden silloinen toimitusjohtaja, Juuso Walden , katsoi, ettei rouvilla ollut asiaa tehtaalle töihin. – Ei ollut tavatonta, että kun joku neiti meni naimisiin, loppuivat häneltä työt tehtaalla. Walden oli sitä mieltä, että hän maksaa miehilleen niin paljon, että heillä on varaa elättää vaimonsa ja perheensä. Hänen mielestään vaimon paikka oli kotona, Lahja kertoo. Hameväki pidettiin kuitenkin tyytyväisenä muilla keinoin. Rouvilla oli naisten kerho ja tilat, jossa oli muun muassa kutomo ja pesula. Juuso Waldenin aikana työntekijöitä ja perheitä muistettiin etenkin jouluisin Valkeakosken verstaan tuotteilla. Tietysti lahjaksi annettiin myös paperipaketti. Lahja toteaa, että vuosien varrella paperilaatikot pienenivät pienenemistään. Naistenkerho teki myös erilaisia retkiä. Kerran he tekivät linja-autolla 10 päivän reissun, jonka aikana käytiin muun muassa Pariisissa. – Eräänä jouluna vaimot saivat lahjaksi kampauspöydät. Lahjoina saatiin myös muun muassa silityslauta, apujakkara ja takkajakkaroita. Kaikkea sellaista, jolle oli käyttöä huushollissa, mutta mitä ei ehkä itse raskinut ostaa, Lahja muistelee ja naurahtaa hyvätuulisesti. 55-vuotiaana eläkkeelle Waldenin ajan päätyttyä 60-luvun lopussa loppui myös rouvien työkielto. Tilapäistöitä tehtaalla tarvittaessa tehnyt Lahja ryhtyi puoliksi pakotettuna nosturin kuljettajaksi. – En ollut innoissani ison koneen kuljettamisesta, mutta eihän se sitten niin kummallista ollutkaan. Kolmen vuoden jälkeen minut siirrettiin keittiölle töihin, ja siellä olinkin eläkeikään asti. 1980-luvulla kaikki 55-vuotiaat saivat lähteä paperitehtaalta eläkkeelle. Lahja jäi eläkkeelle vuonna 1983 ja Martti vuonna 1988. Martti kertoo, että samoihin aikoihin, kun Lahja jäi eläkkeelle tehtaan vanhin paperikone pysäytettiin. Paperin kysyntä kuitenkin kasvoi muutamassa vuodessa niin rajusti, että kone päätettiin käynnistää uudelleen. Tehtaalle palkattiin 83 uutta 20–25-vuotiasta työntekijää. – Meille eläkeiässä oleville ilmoitettiin, että jos 80 meistä lähtee eläkkeelle, niin nämä palkatut nuoret saavat vakipaikat. Muistelen, että kaikki heistä saivat sitten vakituisen työn, Martti kertoo. Suuria harppauksia Martin mukaan koneasentajan työ oli miellyttävää. Hän ei tehnyt vuorotyötä, ja työyhteisössä ei ollut pitkäaikaisia ongelmia. Martin työuran aikana paperin valmistus ja koneet ottivat suuria harppauksia. – Kun aloitin työt paperitehtaalla, olivat koneet 120 senttimetriä leveitä ja tuotantokapasiteetti oli 100 metriä minuutissa. Kun jäin eläkkeelle, oli uusin kone 9,5 metriä leveä ja kapasiteetti 1 700 metriä minuutissa. On siinä aika iso ero. Yhteydenpito tehtaan ja työntekijöiden välillä ei suinkaan loppunut eläköitymiseen. Lahja toteaa, että nykyään tehdään vain paperia, mutta toisin oli ennen. – Kerrankin meitä lähti seitsemän linja-autollista tehtaan eläkeläisten kesäretkelle. Siellä näki vanhoja työkavereita. Nyt Saloset ovat asuneet jo pitkään Jyväskylässä. Kaipolan omakotitalon he saivat aikanaan hyvin kaupaksi. – Elämämme pyöri pitkään tehtaan ympärillä. Kaipolasta meillä on hyviä muistoja, Martti summaa.