Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kaverit opiskelevat lähihoitajiksi, mutta Emma viettää päivät metsässä – Sukupuolella ei ole metsäkoneen puikoissa mitään merkitystä, taidot ratkaisevat

Pihkapuu tuoksuu, käki kukkuu ja ajokone on huoltotauolla. Samalla vaihtuu työvuoro jämsäläisellä metsäaukealla, kun metsäkoneenkuljettaja Topi Mäkinen lähtee kotiin. Hommia jatkaa iltavuorossa työharjoittelija Emma Jokinen . Tämä ei ole 18-vuotiaalle Emmalle se kaikkein jännittävin päivä. Jännittävin oli eilinen, jolloin hän oli ensimmäisen kerran yksin metsässä ison koneen ohjaimissa. Kaikki meni hyvin. Varovaisuus on tässä lajissa valttia, ja nuori kuljettaja pyrkii olemaan erityisen varovainen. – Voimaa ei tässä työssä tarvita, mutta tarkka ja rauhallinen pitää olla. Suurin vaara on, että kone jostain syystä kaatuisi jyrkässä rinteessä hätiköinnin seurauksena. Toinen vaaramomentti on koneen rikkoutuminen. Kun kuljettaja on koneen kanssa itsekseen kaukana korvessa, olisi eduksi osata myös korjaushommia. – Mielestäni koulussa pitäisikin olla enemmän korjausoppia, miettii Emma. Pikkutytöstä asti metsässä Jokinen on opiskellut nyt kaksi vuotta Jämsän Gradialla metsäalaa. Hänestä tulee hakkuukoneen kuljettaja. – Toinen alavaihtoehto olisi ollut logistiikka, mutta metsä vei voiton. Ehkä se johtuu siitä, että olen pikkutytöstä ollut isäni mukana metsäkoneen kopissa. Vaikka konetyöskentely onnistuu naiselta siinä missä miehiltäkin, mielletään ala edelleen miesten maailmaksi. – Suurin osa tyttökavereista opiskelee lähihoitajiksi. Kyllä he ovat valintaani aika paljon ihmetelleet. Vessa puun juurella Hakkuuaukealla hehkuu alkukesän helle. Työtä helpottaa koneen ilmastoitu ohjaamo. Jaloittelemaan, eväiden syöntiin ja "vessaan" voi välillä toki laskeutua maan pinnalle, mutta kahdeksan tuntia kuluu kuitenkin pääosin korkealla ohjaamossa. – Täällä vessa on puun juurella, nauraa Emma. Ennen ajokonetta metsässä on ahkeroinut moto, ja sen jäljiltä noudetaan nyt puut pinoon ja risut pois. Emma on sitä mieltä, että koulu antaa alalle teoriatiedot, mutta metsässä oppii oikean työnteon. Ihan parasta hänestä on, kun näkee työnsä jäljen eli puupinojen nousun metsätien varteen. – Myös vaihtelevat maisemat ja itsenäinen työskentely ovat minulle tärkeitä juttuja. Taidot ja tiedot ratkaisevat Tyttönä Emma on alallaan tienraivaaja, sillä vuosittain koneelliseen puunkorjuuseen valmistuu vain kourallinen naisia. Emmankin kurssilla on vain yksi toinen naispuolinen opiskelija. Työnantajan mukaan sukupuolella ei ole kuitenkaan työssä suoriutumisen kannalta mitään merkitystä. – Henkilön omat tiedot ja taidot ratkaisevat työssä menestymisen. Meillä Metsäkonepalvelu -konsernissa on tällä hetkellä kaksi naiskuljettajaa, sanoo Emman työnantajan edustaja Teemu Tolppa. Puunkorjuu on suhdanneherkkä ala. Viimeisin huippu koettiin 2018, minkä jälkeen korjuumäärät ovat laskeneet. Samalla työllisyystilanne on heikentynyt. – Suhdanteen laskusta huolimatta alalle tarvitaan nyt ja lähivuosina tasaisesti uutta henkilöstöä entisten työntekijöiden ikääntyessä. Vapailla Päijänteelle Jokisen kesä kuluu työn merkeissä ja syksyllä starttaa viimeinen vuosi ammattiopistossa. Työmatkoihinkin kuluu aikaa, sillä hän asuu Korpilahden Oittilassa. –  Jos ylimääräistä aikaa sattuisi jäämään, suuntaan Päijänteelle purjehtimaan. Kun oppi on saatu ja työ tulee kaikin puolin tutuksi, Emman haaveena on oman yrityksen perustaminen. Hän uskoo alan menestykseen.