Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kenelle kellot soivat? Jämsässä soitetaan edelleen sanomakellot erikseen naisille ja miehille

Kellojen kumu kuuluu kirkonmäeltä kauas. Soitto tuntuu jatkuvan loputtomiin, mutta kuinka pitkään ne kuuluvat ja mitä ne kertovat? Jämsässä vanha tapa soittaa vainajan muistolle sanomakelloja on yhä voimissaan. Oppaaksemme lähtee seurakuntamestari Pasi Kallio ja tapaamme kellotapulin juurella, paikassa, jonne omaisetkin tulevat saattamaan vainajaa. Sanomakellojen kuuleminen on osa surutyötä. Pieni kello, tauko, iso kello, tauko. Sitten sama alusta, kymmenen minuutin ajan, ja lopussa kuuluu vielä kolme kertaa pienen kellon ääni Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tämä on sanomakellosoitto naiselle. Miehelle taas iso kello aloittaa sarjan, johon pieni kello vastaa. Lopuksi miehelle soitetaan kolmesti isoa kelloa. Sanoma- eli surukellot kertovat ympäristölle, että seurakuntalainen on kuollut. Hetki on herkkä ja juhlallinen. Sanomakellot soitetaan Jämsässä, kun vainaja siirretään vaikkapa sairaalalta seurakunnan kylmiöön. Kelloja soitetaan nappia painamalla Sanomakelloja soitetaan neljässä paikassa eli Jämsässä, Jämsänkoskella, Koskenpäällä ja Kuorevedellä. Nykyisin kellojen soitosta vastaa automatiikka. Esimerkiksi Jämsässä kirkkoherranvirastossa voidaan painaa nappia ja kellot lähtevät soimaan moottoreiden voimin, tarkassa rytmissä. Jämsänkoskella kellot käynnistetään kännykällä. Myös hautaustoimisto pystyy käynnistämään kellot. Kallio pohtii hetken, kun kysyn, kuinka suuri osa omaisista tulee kuuntelemaan kellot paikan päälle. Hänen arvionsa on yli puolet, mutta määrä on vähentynyt vuosien varrella. Kaikki eivät näe tapaa niin tärkeäksi. – Koen, että monelle se on surussa auttanut. Kuuntele alla olevasta tiedostosta, miten Jämsässä kellot soivat ensin naiselle ja sitten miehelle. Seurakuntamestari Pasi Kallio kertoo muistelutavan tärkeydestä. Kelloja kuunnellaan ulkona Nousemme kuluneet portaat ylös kellotapuliin. Siellä parruista roikkuu kolme kelloa, joista suurin ja keskimmäisenä oleva kello soivat sanomakelloina. Moottorit ovat lattialla ja vaijerit liikuttavat kelloja. Tapulin seinässä on rakentajien nimikirjoituksia vuosien varrelta, vieressä sähköinen kellonsoittokeskus. Laskeudumme portaat alas, sillä kellot lyövät korvillemme liian kovaa, terävästi. Kallio laittaa kellot soimaan painamalla nappeja ulko-oven vieressä. Automatiikka avaa osan luukuista ulkoilmaan ja rytmi alkaa kajahtaa. Isomman kellon jälkiääni on hieman laahaava. Vaijeria on jo kertaalleen kiristetty, mutta raskas kello liikkuu parrun alapuolella omaa elämäänsä. Aina kelloja ei soiteta, sillä pakkasraja on -25 astetta. Vanhoja kelloja pyritään suojaamaan halkeamiselta. Käsin soitettiin pehmeämmin Kallio muistaa hyvin myös käsinsoittoajan. Hän tuli vuonna 2002 töihin Jämsänkoskelle ja Koskenpäälle. Silloin soittosarjan alkuun soitettiin ikä; ensin kymmenet vuodet, sitten vuodet. – Sen oppi, vaikka mitään muuta soitinta en osannut soittaa. Kellotapulissa kuulosuojaimet päässä tuntuma oli aivan erilainen. Kelloja soitettiin pehmeämmin, ei niin kovaa. Jos oikein tarkkoja ollaan ja kellon soittoa osaa kuunnella, on myös kaiku muuttunut konesoittoon siirtymisen vuoksi. – Käsin soittamalla sai aikaan pienen, jatkuvan kaiun. Se kuulosti hienolta, Kallio muistelee. Kun kellot automatisoitiin, jäi Jämsänkoskellakin ikävuosien soitto pois. Se olisi tietänyt lisäkustannuksia, eikä iän soittamista nähty enää tarpeellisena. – Ehkä kellojakaan ei kuunnella enää niin tarkkaan, Kallio pohtii. Jämsänkoskelle ja Koskenpäälle jätettiin narut kuitenkin muistoksi. Kerran Kalliota ovat omaiset nykypäivänä pyytäneet soittamaan myös vainajan iän. Sekin onnistui nappulaa painamalla, sillä tuttu rytmi on hyvin muistissa. Kallio kaipaa käsinsoittoa, vaikka nykymalli vapauttaakin seurakuntamestarin muihin työtehtäviin. Hän piti erityisesti omaisten kohtaamisesta kellotornin juurella. – Kun soitin käsin, tuli siinä kontakti omaisiin. Oli hyvä asia, kun tervehti ja vastasi tarvittaessa kysymyksiin. – Oli myös mukavampi olla siunaustilaisuudessa, kun oli jo tavannut omaiset. Kuuleeko kukaan? Sanomakellot ovat osa kirkonkellojen soittoperinnettä. Jämsässäkin on ollut ennen vanhaan kellonsoittajien ammattikunta. Kuulaalla kelillä soitto kuuluu edelleen kauas. Kuuntelevatko ihmiset nykyään sanomakelloja? – Kyllä ihmiset niihin reagoivat. Kaikki eivät välttämättä tiedä kellojen merkitystä ja olen saanut asiaa selventää. Vanhempi polvi tuntee asian paremmin. Pasi Kallion mukaan sanomakellojen soitto on hyvä tapa, sekä omaisille että ympäröivälle yhteisölle. Sanomakelloja soitetaan Jämsässä, Jämsänkoskella, Koskenpäällä ja Kuorevedellä arkipäivisin kello 10—14 välillä. Sanomakelloja soitetaan noin 10 minuutin ajan. Sanomakellojen soitosta vainajan omaiset sopivat kirkkoherranvirastossa.