Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Käsi tulee melkoisen kipeäksi, kun tökkii neulalla hiukset päähän” – Ellenin taitavissa käsissä on syntynyt parikymmentä aidonnäköistä nukkeja

Iso risukoira ja -kissa vastaanottavat tulijaa vanhan rintamamiestalon nurkalla Jämsän Linnamäessä. Mosaiikkieläimiä on siellä täällä pitkin pihapiiriä ja tuuli heiluttelee luudalla lentävää noitaa pihakoivussa. Jo ovelle kävellessä voi olla varma, että sisällä keltaisessa puutalossa asuu monipuolinen kädentaitaja. Eläkkeellä oleva Ellen Kuitunen ei kuitenkaan ole viime aikoina tehnyt pihaan uusia koriste-esineitä, sillä hänen aikansa on kulunut aidonnäköisten reborn-nukkejen tekemiseen. – Käsitöissä pitää olla vaikeutta ja haastetta, jotta innostun. Näissä sitä piisaa. Työlästä ja pikkutarkkaa näpertämistä Yhden nuken tekemiseen menee Kuituselta kolme päivää, jos työpöydän ääressä malttaa istua aamusta pitkälle iltaan. Juuri nyt yhtään nukkea ei ole kesken, mutta kahden nuken päät ja raajat odottavat pöydällä pintakäsittelyä. Nuken tekeminen alkaa maalaamisella. Pohjaväriä töpötellään kolmesta neljään kertaan. Sen jälkeen varjostuksia tehdään eri sävyllä. – Lopuksi maalaan ohennetulla maalilla vielä verisuonia, jotka vain vähän kuultavat ihosta. Se on pikkutarkkaa hommaa. Harrastuksen takia on pitänyt maksaa myös oppirahat. Alkuun Kuitunen maalasi nukenosia sellaisella maalilla, joka piti kovettaa uunissa. Nukke valmistui, mutta uuni meni pilalle. – Uuni haisi kamalalle ja pohjaan tuli omituinen pinta, hän muistelee. Jos nukke valmistuu kolmessa päivässä, vie pelkkien hiusten kiinnittäminen siitä yhden päivän. Työ on pikkutarkkaa näpertämistä, sillä lampaanvillasta tehdyt hiukset pitää kiinnittää neulalla lähes yksitellen. – Kyllä siinä käsi tulee melkoisen kipeäksi, kun neulalla tökkii hiukset päähän. Lisäksi neulat katkeavat helposti, kun pää on niin kova. Yksi nukke on jäänyt minulta sen takia keskenkin, kun neuloja katkeili niin paljon. Lasisten silmien liimaaminen kuulostaa helpolta, mutta ei ole sitä. Liima ei pysy kunnolla paikoillaan ja välillä silmät ovat menneet pilallekin. Tarkkaa työtä on myös nuken vartalon täyttäminen, sillä Kuitunen pyrkii painottamaan ne oikeaa vauvaa vastaavaksi. Sisälle laitetaan lasihiekkaa, muovipellettiä ja vanua oikeassa suhteessa. Hintava harrastus Kuitunen luonnehtii hurahtaneensa nukkejen tekemiseen, vaikka haastavat työvaiheet seuraavat toistaan –tai ehkä juuri sen takia. Reilun vuoden harrastamisen aikana eläkeläisen työhuoneessa on syntynyt parikymmentä pienokaista. Näistä suurin osa istuskelee tai makoilee edelleen eri puolilla huonetta. Muutamia nukkeja hän on myös myynyt. Se on kuitenkin vaikeaa, sillä omiin luomuksiin kiintyy niin, ettei niistä henno luopua. Nukkejen materiaalit ovat hintavia. Kuitunen laskeskelee, että yhden nuken materiaalit kustantavat helposti 130 euroa. Se ei häntä kuitenkaan harmita, sillä harrastus tuo sisältöä lonkkavaivoista kärsivän naisen elämään. – Jotkut pitävät harrastustani turhanpäiväisenä, mutta minulle tämä on henkireikä, jonka avulla unohdan muita murheita. Mitäpä sitä muutakaan tekisi, kun ei oikein liikkumaankaan pysty? Ellen Kuitusen reborn-nukkeja on parhaillaan esillä Mäen huopaa ja lankaa -liikkeen ikkunanäyttelyssä.