Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Aino Hagner kirjoittaa äitinsä elämäntarinaa pala palalta – Neljäs kirja kuljettaa 1930-luvun lopulle

Tampereella asuva kirjailija Aino Hagner etenee Jämsänkoski -sarjassaan muutaman vuoden kerrallaan. Tänä syksynä ilmestyi sarjan neljäs teos, jonka nimi on Puun ja kuoren välissä . Pääosassa on kirjailijan Vieno -äiti ja hänen kasvattitätinsä Ida-Valpuri , mutta kirjasta saa toki laajemmankin kuvan tehdasyhteisön elämästä ennen viime sotia. Hagner piipahti pääkirjastolle kertomaan uusimman julkaisunsa taustoista. Jämsänkoskelainen kuulijakunta on lukenut kirjasarjan aiemmat osat tarkasti, ja jatkoa odotettiin uteliaana. Viliseehän teosten sivuilla paljon tuttuja ihmisiä ja paikkojen nimiä. – Pääosin käytän oikeita henkilöiden nimiä. Kerrontani on jotain faktan ja fiktion väliltä, sanoo kirjailija. Taustat löytyvät arkistoista Aino Hagner tekee kirjojaan varten runsaasti haastatteluja ja arkistotyötä. Vanhat Jämsän Lehdet ja Työn äärestä -lehdet hän lukee tarkoin, sillä niistäkin löytyy paljon aikakauden kuvausta. – Uusimman kirjani tärkeä pohja-aineisto on ollut Jämsänkosken silloisen ruustinnan Signe Kanteleen kirjeenvaihto, jonka sain käyttöön perheeltä. Kirjeet kertoivat, että kirkko oli tärkeä yhteisöllisyyden rakentaja tuohon aikaan. Seurakunta huolehti vähäosaisista ja koetti kohentaa työväestön oloja kaikin tavoin. – Toisaalta myös Yhtyneet alkoi kiinnittää entistä enemmän huomiota työntekijöistä huolehtimiseen. Tavoite oli molemmilla sama, mutta ristiriitojakin oli. Hagner kertoo, että tuo ristiriita kärjistyi Jämsänkoskella papinvaihdokseen, jonka pani alulle Yhtyneiden isännöitsijä Byström . Taustalla oli vuoden 1918 tapahtumat. Byströmin mielestä Kanteleella oli liian sosialistismyönteinen ajattelutapa. Uimakisat tehtaan valkaisualtaassa Vaikka lama oli vielä tuoreessa muistissa ja tehtaan asunnoissa elettiin säästeliäästi, monenlaista edistystäkin tapahtui. Tehtaalle investoitiin, rakennettiin kirkko ja pappila. Uusi urheilukenttäkin saatiin Jämsänkoskelle. Ihmiset alkoivat tilata lehtiä, ja jotkut hommasivat peräti radion. Oli merkkitapaus, kun tehtaalle valmistui valkaisuallas - ennen käyttöönottoa sinne pulahdettiin uimaan. Yksityiselämän puolella nuori Vieno kaipasi harvoin tapaamaansa isää ja muita sukulaisiaan. Hän jäi luokalleen ja opiskeli ehtoläksyjä Voitto Kilven opastuksella. – Yksi tavoite minulla on kasvattaa lukijoissa paikkakuntarakkautta ja juuria, jotka meillä on täällä Jämsänkoskella, Hagner tiivistää. Yksi iso tapaus kirjan aikajanalla on vanhan seurahuoneen tulipalo. – Seuraavassa kirjassa rakennetaan Ilveslinna, kirjailija lupaa. Jatko-osa onkin jo tulollaan. Sen Hagner lupaa sen lukijoilleen valmiiksi vuoden päästä.