Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Monen jämsäläisen vanha tuttu on yksi Suomen ahkerimmista norppabongareista – ”Keväisin norppia näkee parhaiten, kun ne saattavat pötkötellä jopa kaksi päivää samassa paikassa”

Marjatta Hämäläinen asettuu kotonaan Puumalassa joka päivä useamman kerran tähystysasemiin olohuoneen ikkunan ääreen kaukoputken ja kiikarin kanssa. Hän tähystää aina samaa asiaa: norppia. Viimeksi keskiviikkona hän havaitsi kiven päällä köllöttelevän norpan, joka lämmitteli kevätturkin vaihtopuuhissa. – Näen norppia joka viikko. Ainakin kaksi norppaa asustaa meidän kodin lähistöllä. Norpat ovat niin arkoja ja salaperäisiä eläimiä, että kiikari ja kaukoputki ovat parhaat välineet niiden seuraamiseen. Mennyt talvi oli norppien kannalta huono, sillä Hämäläisen kotirannan tuntumaan ei syntynyt yhtään kuuttia. Edeltävinä kolmena keväänä hän on päässyt seuraamaan kuuttivauvan kehitystä. Norppabongariksi neljä vuotta sitten Hämäläinen luonnehtii norppabongausta eläkeläiselle sopivaksi harrastukseksi. Työelämässä ollessa aikaa ei ollut riittävästi, eikä harrastus olisi muutenkaan onnistunut Jämsässä asuessa ja K-Raudan kauppiaana ollessa. Pelkkä eläkkeelle jääminen vuonna 2006 ja kesäasunnolle muuttaminen ei kuitenkaan tehnyt naisesta norppien bongaajaa. Käänteentekevä hetki ajoittuu neljän vuoden takaiseen kevääseen, jolloin Hämäläinen näki jäätiköllä kaksi norppaa vierekkäin. Toinen niistä oli selvästi pienempi. – En voinut kuvitellakaan, että pienempi olisi ollut kuutti. Sellaiseksi se kuitenkin lähemmässä tarkastelussa osoittautui. Norppa oli synnyttänyt kuutin jäälle, koska sopivaa lumipesää ei ollut saatavilla. Kuutin elämää ja tarkkoja havaintoja Hämäläisen muistikirjassa on lähes minuuttien tarkkuudella tiedot pienokaisen ensimmäisistä viikoista. Samalla syntyivät harrastuspäiväkirjan ensimmäiset sivut. Havaintojen perusteella kuutti oli kaikki päivät yksin jäällä. – Tuntuu ihmeelliseltä, että se oli siinä yksin koko ajan. Se peuhasi ja touhusi lumessa jonkin aikaa ja sitten lepäsi. Aloittaakseen taas uudestaan. Touhutessaan se liikkui parikymmentä metriä. Emo kävi imettämässä sitä vain kerran päivässä. – Pääsin jopa kuvaamaan, kun emo imetti poikastaan jäällä. Se imetti 10 minuuttia kerrallaan ja kävi avannossa ja imetti taas. Viimeisen syöttökerran jälkeen se otti kuutin mukaan avantoon ja opetti sitä sukeltamaan. Ensin harjoitus kesti vain puoli minuuttia, seuraavana päivänä hieman kauemmin ja taas kauemmin. Jäälle syntyneet kuutit ovat petoeläimille alttiina. Sen takia Hämäläinen huolestui tilanteesta ja ilmoitti asiasta paikalliselle pesienlaskijalle. Hän oli myös mukana, kun Metsähallituksen porukka kolasi kaksikkoa varten pesäkolon 500 metrin päähän. – Kuutti oli kaikkiaan kaksi viikkoa syntymäavannolla. Sen jälkeen emo siirsi kuutin tekemäämme pesään. Kuutti kasvoi pari kuukautta pesän suojassa, kunnes lumikatto romahti. Sen jälkeen Hämäläinen pystyi jälleen tekemään paremmin havaintoja kuutin ja emon yhteiselämästä. Kevät on norppabongarin kulta-aikaa Kaksikon elämää katsellessa Hämäläinen hurahti täysin norppien seuraamiseen. Eläkeläisenä harrastukselle on hyvin aikaa ja oma koti sijaitsee täydellisellä paikalla havaintojen tekemiseen. Jäällä kulkiessaan hän tutkailee automaattisesti missä näkyy norppien hengitysaukkoja. Kesäisin veneillessä norppien päitä vilahtelee siellä täällä, kun tarkkaavaisesti katsoo. – Näin keväisin norppia näkee parhaiten, sillä ne saattavat pötkötellä jopa kaksi päivää samassa paikassa kiven päällä lämmittelemässä ja turkkia vaihtamassa. 73-vuotiaasta Hämäläisestä on tullut yksi Saimaan ahkerimmista norppabongareista. Hän kertoo havainnoistaan alan tutkijoille ja ilmoittaa niitä WWF:n ylläpitämään norpparekisteriin. – Minulla on tietokoneella useita satoja kuvia norpista. Niistä pystyy tunnistamaan eläimiä yksilöllisen turkinkuvioinnin perusteella, hän kertoo innostusta äänessään.