Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Apilakosken tilalla eletään luomusti – Marika Riihinen on isäntänä, emäntänä, piikana ja renkinä

Apilakosken tilalla Kuoreveden Suinulassa määkivät onnelliset lampaat ja pihapiirissä käyskentelee itseoikeutettuna valtiaana kiiltävän musta Majuri Perälä mustankirjavine akkoineen. –Meidän kukko ja kanat ovat alkuperäisrotua, Hämeen kantaa, ja toimivat geenipankkina. Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelman tavoitteena on saada kanta säilymään elinvoimaisena, tilan emäntä Marika Riihinen esittelee. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Perheeseen kuuluvat 18- ja 11-vuotiaat pojat ja ”julma” vahtikoira Maukka, parivuotias puudeli, joka muuntautuu tarvittaessa huolehtivaksi lammaspaimeneksi. –Iltahuudolla kun kaikki karitsat eivät seuraa lauman mukana, Maukka syöksyy hakemaan niitä ja palauttaa lampolaan. Välillä se on niin osa katrasta, että vain hännästä erottaa sen koiraksi. Mutta lampaatkin osaavat olla riiviöitä. Kun ne näkevät minut, kaikki on hyvin, mutta kun selkäni käännän, ne juonivat porukalla ja karkaavat ties minne. Perinnebiotooppia ja varpaanvälivillaa Riihisen maatilaunelman toteuttaminen käytännössä alkoi viitisen vuotta sitten sukupolvenvaihdoksesta, vaikka haave on ollut sisimmässä lapsuudesta asti. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Tämä on 90-vuotiaan mummuni kotitila, jonka ostin mummultani ja isältäni. Isä ei kuitenkaan ole koskaan ollut tässä isäntänä, vaan tila tuli suoraan minulle. Siirryin heti luomuun, en edes ajatellut mitään muuta. Metsätalousinsinööriksi kouluttautuneella Riihisellä on 15 hehtaaria peltoa ja perinnebiotooppia. Kyse on valtakunnallisesti arvokkaasta luontokohteesta, jossa on metsälaidunta, rantaniittyä, metsäluhtaa ja hakamaita. –Kun mummon karja laidunsi, se piti yllä kasvipankkia, ja täällä kasvoi arvokkaita lajeja. Nyt laidunnan maita lampailla, jotta ainutlaatuiset lajit pääsisivät jälleen esiin. Tilan ylläpidon ja vaalimisen Riihinen kokee elämäntehtäväksi. –Minulle tämä on suvun perintö, eikä sitä mitata rahassa. Teen tätä rakkaudesta. Taidan olla samoissa saappaissa isäntä ja emäntä ja piika ja renki. Maatilamatkailun vuoksi Apilakosken tilalle on avoimet ovet ympäri vuoden, mikä tuo päiviin yllätyksellisyyttä ja pitää emännän kiireisenä. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. –Haluaisin yhdistää työssäni kaiken, mitä luonnosta voi saada. Osaan jo keritä lampaan, mutta vielä en pysty kehräämään lankaa. Turkista voisi ottaa talteen lanoliinia. Jotkut tietävät tulla kysymään karvatukkoja varpaanvälivillaksi, koska rasva hoitaa. Vuokramökkitoiminta alkoi viime kesänä, ja Apilakosken tilalle voi mennä vaikka lammaspaimeneksi. – Eräs vieraamme sanoi, että tämä kuin pieni paratiisi. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Apilakosken tilalla luomusti eläminen tulee ruokapöytään asti. –Toimin aina ajatuksella, että meillä ei syödä valmisruokaa. Lihapataa teen usein, samoin keittoja. Ystävien kanssa kokeillaan reseptejä, mutta bravuuriksi yleensä osoittautuu ihan perusjuttu: suolalla ja pippurilla saa parhaat maut esiin. Riihinen kokee, että maalaismiljöö antaa työlle vastapainon. –On ihana palkinto, kun illalla kaikki rauhoittuu. Kun lehtokurppa lentää, voi katsoa kellosta, että kello on 22 ja on aika mennä sisälle. Ilta on valmis ja aurinko laskee. Tilalliselta eivät huolet lopu koskaan, mutta aina tulee uusi aamu. Kun yön yli nukkuu, kyllä ne asiat valmistuvat ja ratkaisu tulee, Riihinen vakuuttaa. Katso lisää kuvia tästä: