Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Sairauspoissaolojen määräämiselle uusi suositus: painottaa vaihtoehtoja poissaololle

Uuden käypä hoito -suosituksen tavoitteena on yhtenäistää sairauspoissaolojen tarpeen arviointia ja lisätä lääkärien tietoisuutta sairauspoissaolojen vaihtoehdoista. Niihin lukeutuvat muun muassa osasairauspäiväraha, työkokeilu, työeläkekuntoutus ja Kelan kuntoutus. Suositus tuli voimaan maanantaina. Aiemmin Suomessa ei ole käypä hoito -suositusta sairauspoissaolojen määräämisen perusteista. Lääkäriseura Duodecimin mukaan tähän asti sairauspoissaoloissa on ollut lääkäristä johtuvaa, perusteetonta vaihtelua, jota uusi suositus pyrkii vähentämään. Sairauspoissaolojen arvioinnin tulisi tapahtua potilaan terveydentilan, toimintakyvyn ja työvaatimusten perusteella. – Mistään kriteeristöstä tässä ei ole kyse, vaan ohjeista sairauspoissaolon tarpeen ja keston arvioimiseen. Ohjeistukset eivät ole tarkkoja eivätkä yksityiskohtaisia, sellaisia ohjeita ei ole mahdollista antaa, sanoo suosituspaneelin puheenjohtaja, lääketieteen tohtori Jorma Komulainen Duodecimista. Suosituksen mukaan sairauspoissaolon tulee perustua diagnosoituun sairauteen, vammaan tai niiden epäilyyn. Perustana on työkyvyn arviointi, jossa potilaan toimintakykyä verrataan työssä vaadittavaan toimintakykyyn. Arvioinnissa pitää huomioida myös potilaan kokonaistilanne, sillä niin työympäristö kuin vapaa-ajan olosuhteetkin vaikuttavat kuormittumiseen, toipumiseen ja työkykyyn. – Lisäksi nyt kannustetaan ottamaan työterveyshuollon asiantuntemusta mukaan sairauspoissaolojen arvioimiseen varsinkin heti, kun näyttää siltä, että sairauspoissaolon tarve pitkittyy, Komulainen sanoo. Terveydelle sopivaan työhön paluun mahdollisuutta tulisi harkita jo sairauspoissaolokauden alkaessa, koska työ tukee terveyttä ja työkykyä. Viimeistään poissaolon pitkittyessä tulee arvioida kuntouttavia ja työhön paluuseen tukevia toimia. – Tavoitteena ei ole sairauspoissaolojen vähentäminen eikä lisääminen, ei lyhentäminen eikä pidentäminen, vaan niiden käyttäminen niin, että ne tukevat potilaan toipumista. Suositeltavaa on, että varsinkin tilanteessa, jossa työnteko pikemminkin tukee toipumista, ei määrättäisi tarpeettomasti sairauspoissaoloa.