Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Lantakuoriainen on söpö ja lantakasan tonkiminen tarpeellista – Koppakuoriaisia harrastava ekologian opiskelija Heli Vainio löysi harvinaisia punalantiaisia kahdelta tilalta Kuhmoisista

Intohimoinen koppakuoriaisharrastaja Heli Vainio reissasi Helsingistä Keski-Suomeen tonkiakseen parin viikon ajan lantaläjiä. Hänellä on takanaan neljä vuotta ekologian opintoja Jyväskylän yliopistossa, mutta erilaiset kuoriaisiin liittyvät työt ovat vieneet hänen aikansa viime aikoina. Keski-Suomen ELY-keskuksen hankkeessa hän on yksi neljästä opiskelijasta tai valmistuneesta, joka palkattiin tekemään kuoriais- ja ludeinventaariota. Vainio sai valita Keski-Suomen ELY-keskuksen listalta tiloja, joiden lantakuoriaisia hän kartoittaa. Työ on osa perinnebiotooppien kasvi- ja eläinlajien kartoitusta. Perinnebiotooppeja ovat perinteisen maankäytön muovaamat niityt, laiduntamalla tai niittämällä hoidetut hakamaat ja kedot. Maanviljelys, ratsastustilat ja alueet, jossa harrastusmielessä pidetään eläimiä, kuten hevosia, lehmiä ja lampaita, ovat tyypillisiä perinnebiotooppialueita. Kuhmoisista Heli Vainio valitsi kaksi kohdetta. Nuuttilan tilalta oli jo vuosien 2001 ja 2002 kartoituksessa löytynyt harvinainen punalantiainen. Lisäksi listalle pääsi lähellä sijaitseva Kirjonurmen tila. – Pyrin valitsemaan kohteita, joissa on lähekkäin useita laitumia. Jos yksi laidun on vähemmällä käytöllä, se ei kuoriaisia haittaa. Niin sanotaan, että kuoriainen lentää mieluummin kilometrin kuin kymmenen kilometriä, Vainio sanoo. Lisäksi hyvä kohde etenkin punalantiaisen etsimiselle on lämmin ja paahteinen paikka. Kirjonurmen tilan kaltainen hevostila on hyvä, koska se suosii hevosen lantaa. – Vaikka voisi ajatella, että menen vain jonnekin tilalle ja kerään kakkaa, ei se mene niin. Ympäristöllä on suuri merkitys. Myös lantakasan ikä vaikuttaa siihen, mitä sieltä voi löytää, hän sanoo. Lopulta molemmilta tiloilta löytyi punalantiaista. – Kirjonurmen tilalta sitä löytyi kuusi yksilöä laitumelta, joka ei ollut ELY-keskuksen kartoillakaan perinnebiotooppina, Vainio sanoo. Toinen kiinnostava laji on laidunsieniäinen, jota on aiemmin löytynyt Nuuttilasta. – Se elää vanhalla lannalla, jossa kasvaa tiettyä sientä. Vielä en kuoriaista löytänyt, mutta minulla on takakontissa kakkamassa sieltä odottamassa. Paikka oli sopiva ja sientäkin löytyi, joten ehkä löydän laidunsieniäistäkin, Saarijärvelle kuoriaisjahtiin siirtynyt Heli Vainio sanoo. Lantakuoriaiset kakkavedestä teesihtiin Lantakuoriaisten kartoituksessa ei voi välttyä isolta määrältä lantaa. – Menen ämpäri kourassa biotooppitilalle, kerään lantaa ämpäriin ja kannan pois, Heli Vainio kertoo. Hevosenlannasta hän etsii kuoriaisia lantakasaa penkomalla, mutta lehmänlannan hän laittaa ämpäriin verkon ja veden kanssa. – Vesi tukkii kuoriaisten käyttämät onkalot ja ne tulevat pintaan. Sitten poimin ne teesihdillä purkkiin, missä on 70-prosenttista viinaa. Siellä ne säilyvät, kunnes tutkin niitä laboratoriossa, Vainio kertoo. Laboratoriossa Vainio selvittää kuoriaisen lajin ulkoisten tuntomerkkien tai genitaalien avulla. Osan kuoriaisista hän preparoi ja osa säilytetään kokonaisina. Harvinaisimmista lajeista pidetään myös lukua. – Kaikkia kuoriaisia ei voi laskea, koska yhdessä läjässä niitä voi olla yhdestä heimosta tuhansia lyhytsiipisiä. Veden pinnalla käy aikamoinen kuhina, Vainio sanoo. Harvinaisia lajeja on ilo löytää, mutta tavallinen sontiainenkin on paikallaan. – Sontiainen on tavallinen laji pidempään laidunnetuilla alueilla. Punalantiainen hyödyntää sen rakentamia käytäviä, Vainio sanoo. Söpö ja ekologisesti tärkeä lantakuoriainen Lantakuoriaisilla on kokoaan suurempi ekologinen merkitys. Siihen liittyy myös Vainion oma kiinnostus. Hän harrastaa kuoriaisia nyt kahdeksatta vuotta. Viime vuonna hän alkoi kiinnostua nimenomaan lantakuoriaisista. – Ensinnäkin, lantakuoriaiset ovat todella söpöjä verrattuna muihin kuoriaisiin. Mutta niillä on myös tärkeitä ekologisia tehtäviä lahottajina, kun ne tuovat lantakasaan mukanaan bakteerit ja sienet, hän sanoo. Heli Vainio kertoo havainnollistavan esimerkin lantakuoriaisten tehtävistä hajoavan kasvimassan ja etenkin lannan parissa. – Kun Australiaan oli viety nautakarjaa, siellä oli vain pussieläimien lantaan erikoistuneita lantakuoriaisia. Seuraus oli se, että valtaosa laitumista oli täynnä lantaa. Lopulta sinne tuotiin Afrikasta kymmeniä eri lantakuoriaislajikkeita, Vainio kertoo. Lantakuoriaisista on muutakin hyötyä kuin itse lantakasan hajoaminen. – Lantakuoriaiset ilmattavat läjää ja sitä kautta vähentävät typen ja hiilidioksidin päätymistä ilmaan ja vie ne kasvien käyttöön. Tästä näkökulmasta lantakuoriaisilla on merkitystä ilmastonkin kannalta, Vainio sanoo. Se on myös oleellista, että lantakuoriaisia on samalla seudulla useita lajikkeita. – Mitä monipuolisempi lantakuoriaislajikkeisto, sitä paremmin toimii puskuri, jos yhden lajin pärjätessä huonosti muut ottavat sen tehtäviä hoitaakseen, Vainio kertoo. Harvinaiset lajit tarvitsevat hoitoa Biologi Johanna Hallman Keski-Suomen ELY-keskuksesta kertoo, että hyönteiskartoituksella selvitetään perinneympäristöjen ja paahdeympäristöjen kasvi- ja eläinlajeja. Paahdeympäristöjä on esimerkiksi teiden varsilla, joutomailla, vanhoilla soranottoalueilla ja vähällä käytöllä olevilla urheilukentillä. – Tiedetään, että perinnebiotoopit ja niille tyypillinen lajisto ovat äärimmäisen uhanalaisia, koska ulkolaidunnusta on nykyään vähän. Perinnebiotooppien osalta myös paahdeympäristöt ovat kovakuoriaisten ja luteiden kannalta tärkeitä elinympäristöjä. Perinnebiotooppien radikaali vähentyminen korostaa paahdeympäristöjen säilyttämisen tärkeyttä. Niistä meillä on Keski-Suomessa liian vähän tietoa, Hallman sanoo. Selvityksen myötä myös hoito- ja suojelutoimia osataan kohdentaa paremmin. – Voimme rohkaista ja tukea maanomistajia näiden arvokkaiden kohteiden hoidossa. Lisäksi esimerkiksi tienpientareiden hoidossa voidaan ottaa huomioon tiettyjä seutuja. Lupiinintorjunta voi olla jossakin erityisen tärkeää, ettei se jätä alleen muita lajeja, Hallman sanoo. Perinnebiotoopeilla ja paahdeympäristöillä on merkitystä, ja ne voivat olla maisemallisesti hienoja. – Ylipäänsä on suuri menetys, jos ihminen omalla toiminnallaan hävittää lajeja, Hallman sanoo. Arvokkaiden perinnebiotooppien hoitoon voi saada tukea Arvokkaiden perinnebiotooppien hoitoon voi saada rahallista tukea. Ympäristökorvaus on korkeampi, jos perinnebiotooppi luokitellaan maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaaksi. Esimerkiksi uhanalaisen kovakuoriaisen esiintymä voi nostaa kohteen arvoluokkaa. – Monelle eläimen pitäjälle uhanalaisen lajin suojeleminen voi olla sinällään innostava asia, Hallman sanoo. Perinneisotoopin ei tarvitse sijaita maatilalla. Myös yhdistys tai yksityishenkilö voi hakea tukea ja sitoutua alueen hoitoon. Perinneisotooppia hoidetaan pitämällä alue avoimena. – Alue ei saa pusikoitua, vaan sitä köyhdytetään niittämällä kerran vuodessa ja viemällä leikkuujäte pois. Siten alueella pärjäävät sellaiset kasvit, jotka eivät korkeamman kasvuston seassa kasvaisi, Johanna Hallman sanoo.