Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Saarna satulasta – Polkupyöräily talvella ei ole mitään rakettitiedettä

Talven tehdessä tuloaan pyöräilijältä kysytään usein, että miten ihmeessä tämä uskaltaa ajaa pyörällä. Hyvin usein kysyjä loihtii kasvoilleen ilmeen, josta huokuu aidon huolen lisäksi moraalinen tuohtumus. Sillä ilmennetään sitä, miten äärettömän vaarallista pyöräily talvisaikaan on. Sitähän voi vaikka kaatua. Vastaus on enemmän kuin yksinkertainen: polkemalla. Olosuhteet vaihtuvat, periaatteet pysyvät. Se talvihan ei näinä ilmastonmuutoksen auvoisina aikoina tule kertarysäyksellä vaan koettelee ensin pari kertaa, sitten rysähtää niin että kaikki yllättyvät. Lopulta se suvaitsee pysyä aloillaan pari säälittävää kuukautta. Siinä jojoilun aikana pyöräilijä ehtii harjaantua vastaamaan uteluihin. Kyselijät ovat usein itse autolla liikenteessä. Kohtaaminen saattaa tapahtua parkkipaikan hämärässä, joka on aurattu yöllä sataneesta lumesta. Lumikuorma saattaa olla pyöräparkin edessä. Autoilija kipsuttaa sisään lumihiutaleita väistellen ja manaten auton putsaamiseen kulunutta aikaa. Hän huikkaa ”siellä on vähän liukasta”, ikään kuin pyöräilijällä ei olisi asiasta mitään käsitystä. Pyöräillä voi talvella samaan tapaan kuin autoillakin. Kulkuvälineen on syytä olla kunnossa, potta päässä, refleksit herkässä ja tärkeimpänä keliin sopeutettu ajonopeus sekä ennakoiva ajotyyli. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Jos kevyen liikenteen väylä muistuttaa enemmän luistinrataa tai lunta on polviin asti, tyhmempikin meistä ymmärtää taluttaa. Saatamme jopa jättää pyörän kotiin. Jämsässä näiden väylien hoito on ”valitettavasti” hämmästyttävän hyvällä tasolla. Siitäkään ei saa tekosyytä olla huristelematta pakkasten aikaan. Kansanterveys kohenisi ja työpaikkojen ilmapiiri parantuisi merkittävästi, jos useampi meistä pyöräilisi töihin, edes kesäkeleillä. Mitä tulee varusteisiin, minusta nastat eivät ole nasta juttu ollenkaan. Ne tekevät ajon raskaaksi. Talvitamineissa tulee muutenkin kuuma, vaikka ajoneuvoni onkin hyvin ilmastoitu. Seuraamuksilta ei voi aina välttyä. Holtittomuus ja ajoneuvon hallinnan menettäminen johtaa yleensä vain pyöräilijän egon loukkaantumiseen. Auton kanssa jälki on huomattavasti rumempaa. Joskus, ihan vain joskus tekisi mieleni kysyä, että miten ihmeessä sitä uskaltaa ajaa autoa talvella. Sehän on kyllä ihan tyhmä kysymys.