Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Katso ja kuuntele: Ässien Mikko Salmio otti kitaran käsiinsä ja lauloi raastavan koskettavasti klassikon – puhuu nyt avoimesti rakkaudestaan musiikkiin

Jääkiekkoilija Mikko Salmio , 28, pitelee käsissään kuvaa, joka on hänelle tärkeä. Yksi hänen tärkeimmistä valokuvistaan, ellei jopa tärkein. Hopeisiin kehyksiin on aseteltu kuva noin 12-vuotiaasta Mikosta ja hänen isoisästään Seppo Vartiamäestä . Mikko soittaa sähkökitaraa, Seppo haitaria. – Kuvassa on ensimmäinen ja viimeinen yhteissoittoni vaarini kanssa. Olisi hienoa, jos voisin vielä soittaa hänen kanssaan. Ajoittain silti tuntuu, että hän on musiikin kautta vielä läsnä, Salmio sanoo hieman liikuttuneena. Hänen vaarinsa menehtyi vuonna 2010. – Tiedän, että hän on pilven reunalla hirveän ylpeä harrastuksestani. Hän ei ollut jääkiekkoihminen, vaan musiikki oli meille yhteinen tekijä. Kuvasta välittyy keskittynyt tunnelma. Ala-asteen viimeistä luokkaa käyvä Mikko asettelee sormiaan kitaran kaulalle ja lukee nuotteja kieli poskessa, kun ammattimuusikkona haitaria soittanut Seppo katsoo kulmiensa alta, että kaikki menee nuottivihon mukaan. – Kuva on vaarin kotoa Ruovedeltä. C-duuri näyttää olevan kädessä eli meillä on iloinen ja hyvä meininki, Salmio huomaa. Musiikissa on se hieno puoli, että se yhdistää, vaikka toinen ei ole läsnä. Se pystyy yhdistämään myös silloin, kun väki on yhdessä. Mies ja kitara on perinteinen yhdistelmä, jota on vaikea päihittää illanistujaisissa. Siksi Salmiollakin on lähes aina kitara mukana, kun hän menee viettämään iltaa ystävien tai joukkuekaverien kanssa. – Aina löytyy se ydinporukka, joka istuu ympärillä ja kuuntelee. Osa saunoo ja osa touhuaa muuta. Se on vähän sellainen vanhanaikainen juttu, kun nykyään tuntuu, että kaikki ovat koko ajan vain puhelimillaan. Takkatuli, kitara ja yhteislaulu siihen, se on ihan mahtavaa, Salmio maalailee. Salmion ei tarvitse tyytyä pelkkään soittamiseen, sillä hän myös laulaa mielellään. Pohjalla ovat Porissa otetut laulutunnit yhdessä silloisen pelikaverin Niko Peltolan kanssa. Kaksikko sai paikan kansalaisopiston laulutunneille, joissa kävi heidän lisäkseen yhdeksän naista ja vain yksi mies. – Kurssimaksuun käyttämäni raha oli yksi parhaista 32 euroista, jotka olen eläessäni käyttänyt. Laulunopettaja Sara Lindroos saa Salmiolta erityisen suuret kiitokset kannustavasta tavastaan käsitellä oppilaitaan. – Sara oli pirun kiva meille. Oikein innostava ja hyvä opettaja. Joka maanantai menimme ”Bonon” kanssa innoissamme tunnille, Salmio sanoo. – Teki hirveän hyvää henkisesti päästä irti siitä taaperruksesta, mikä meillä oli Ässien kanssa keväällä ja syksyllä menossa. Oli vähän jotain muutakin ajateltavaa kuin jääkiekko. Kuuntele videolta Sir Elwoodin Hiljaisten Värien kappale Älä Mee Mikko Salmion esittämänä: Kipinä syttyi uudelleen Porissa Mutta ei Mikko Salmion elämäkään ole ollut yhtä kitaransoittoa ja laulua. Tai ainakin siihen on mahtunut useamman vuoden mittainen tauko, joka alkoi vuonna 2010. Harrastus sai Porissa uuden kipinän, kun jo aiemmin mainittu Peltola löi kitaran Salmion käsiin Ässien saunaillassa kesällä 2017 ja kysyi, onko mies koskaan soitellut. – Sanoin että olen ja lähdin siitä soittamaan. Olen ylpeä siitä, että olen rohkea ja uskallan tarttua tilanteisiin. En mieti liikaa, mitä muut ajattelevat. Jos Salmion kavereilta kysyy, millainen mies Mikko on, löytyy vastauksista ainakin sanoja sosiaalinen, avoin, iloinen ja puhelias. Kerran yksi Salmion hyvä ystävä sanoi, että jääkiekko on tavallaan myös esiintymistä. Jäällä vedetään show ja käydään huilaamassa välillä. Yleisö antaa valtavasti virtaa niin pelaajille kuin muusikoillekin. Show-miehen luonteen hän kertoo saaneensa isältään, hyväntuulisuuden ja positiivisuuden äidiltään. Ei siis ihme, että Porissa kaukaloiden ulkopuolelta hän on löytänyt hyväksi ystäväkseen musiikkimiehen ja toki Ässienkin peleistä tutun Julle Kallion , johon luonnehdinta avoin show-mies osuu aivan yhtä lailla. – ”Julbertin” kanssa soitellaan silloin tällöin. Ollaan supliikkimiehiä molemmat, Salmio kuvaa kaverusten ystävyyttä. Ässien pelaajat saivat esimerkin Salmion sosiaalisuudesta ja kekseliäisyydestä viimeksi joulukuun pikkujouluissa. Salmio oli kehitellyt yhdessä kapteeni Niklas Appelgrenin kanssa ohjelmaa, josta riitti paljon riemua. Salmio muun muassa käsikirjoitti ja juonsi näytelmän, jonka uudet pelaajat esittivät. – Kaikki tykkäsivät ja oli hauskaa. Siellä oli hyvä meininki ja joukkueeseen tarttui hyvä fiilis, joka näkyy nyt ehkä meidän pelaamisessammekin. Even tapaamista odotellessa Koska Salmio on luonteeltaan avoin ja iloinen, on hänen musiikkimakunsakin enemmän taipuvainen iloisten rallien puoleen kuin synkkiin balladeihin. Porilaisen Jarkko Even tuotanto on tehnyt mieheen suuren vaikutuksen. Hänen kappaleensa Kuun poika Luca on yksi Salmion ehdottomista suosikeista. – Se on järkyttävän hyvä ja aliarvostettu biisi! Hyvä svengi ja soolo siihen päälle. Tutustuin sen kautta enemmän Even tuotantoon ja sieltä löytyi monta tosi hyvää biisiä. Salmio toivookin tapaavansa musiikillisen idolinsa ja saavansa häneltä nimikirjoitukset ostamiensa vinyylilevyjen kansiin. – Fanitapaaminen ja pienet jammailut siihen päälle, se olisi kova juttu. Voimakkaasti herkkä puoli Musiikkigenreistä rap ja kova hevimetalli eivät oikein uppoa Salmioon. Iloisuuden lisäksi vetävät ennen kaikkea rauhalliset soinnut, kuten Juha Tapion kappaleet. – Minulla on voimakkaasti herkkä puoli. Tykkään soittaa rauhallisesti herkkää musiikkia. Herkkä puoli tulee esiin, kun pelaaja alkaa puhua avovaimostaan Heidi Hautasesta , jonka kanssa hän on pitänyt yhtä kuutisen vuotta. – Heidi on ollut minulle järkyttävän iso apu. Menestymisen ja epäonnistumisen takana on urheilija, mutta täytyy muistaa, että urheilijalle tukiverkko on kaikki kaikessa. Hän on minulle kaikki kaikessa. –  Oli sitten hyvä tai huono päivä, niin ilot ja surut tulee aina jaettua Heidin kanssa. Hän on auttanut minua urallani tosi paljon. Olen tosi kiitollinen, että hän on elämässäni, Salmio herkistyy. Salmiolla on kyky elää voimakkaasti tunteella. – Olen tunteellinen ihminen. Saan toisista ihmisistä virtaa ja pystyn ammentamaan elämän iloa muista ihmisistä. Nautin toki myös yksinolosta, mutta saan hirveästi virtaa ihmisten tarinoista. Ruotsi kiinnostaa Ässien pukukopissa Salmio vastaa Ässien musiikista ja on äänekkäimpien pelaajien joukossa. Hän on silti pannut merkille, että lätkäpiireissäkin tekeminen on nykyään enemmän keskiössä kuin puhuminen. – Se on hyvä suuntaus. Pukukopissa tsemppaaminen ja pumppaaminen on yhä tärkeää, mutta sen merkitys ei ole entisellään. Porissa mies on viihtynyt kolme vuotta mainiosti, mutta ei osaa sanoa tulevaisuudestaan tämän kauden jälkeen mitään. Vain se on varmaa, että kitara kulkee mukana, mihin ikinä hän meneekin. – Haaveilen, että saan viedä Kanada-maljan rantasaunaan. Unelmoin myös siitä, että voisin pelata mahdollisimman pitkään ja terveenä. Ulkomailla olisi kiva pelata, Ruotsi on ollut iso tavoite. Saa nähdä, tuleeko siitä mitään. Vaikka Salmio ei ole Liigassa tähtipelaaja, hän nauttii siitä, jos pystyy tekemään yhdenkin katsojan onnelliseksi maalillaan, syötöllään, tuuletuksellaan, hymyllään tai vaikkapa antamalla nimikirjoituksen. – Minulle tuottaa suunnatonta iloa, että olen jonkun suosikkipelaaja ja ihmiset saavat siitä iloa, että pelaan.