Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Tulospalvelu Podcast Kaupallinen yhteistyö

Sota oli ensin seikkailu, josta tuli totista totta – Kun ystävä kaatui viereltä, hyytyi hymy karjalaistytön kasvoilta

Talvisodan ensimmäisenä päivänä Ilmi Kiuru istui Talikkalan yhteiskoulun penkillä Viipurissa. Pommikoneet ilmestyivät taivaalle ja koululaiset säntäsivät suojaan. – Siihen loppui minun koulunkäyntini. Eipä se haittaa, sillä olin huono matematiikassa, hymyilee Ilmi Koivisto, 95. Ilmin kotikylällä Muolaan Leipäsuolla sotaa oli aavisteltu keväästä asti. Lähistölle rakennettiin bunkkereita. Sotilaita oli liikkeellä. Itärajan läheisyydessä ilmapiiri oli kaikin tavoin jännittynyt. Kun sota sitten syttyi marraskuussa 1939, Karjala tyhjennettiin asukkaistaan. Ilmi lähti perheensä kanssa evakkoon, mutta toive oli, että kotiin vielä päästään. – Kun Suomi valloitti myöhemmin maita takaisin, pääsimmekin väliaikaisesti kotiin. Aluksi olin pikkulotta Sota-ajan nuorilla oli palava halu puolustaa maata. Seikkailumielellä rintamalle usein lähdettiin, moni tyttökin halusi lotaksi. Ilmi oli jatkosodan kynnyksellä 17-vuotias. Vanhempien sisarusten esimerkkiä seuraten hänkin halusi lotaksi. Kotona isä toppuutteli lähtijää, äitipuoli ei juuri välittänyt. – Niin minä melkein isältäni karkasin. Nuoren ikäni vuoksi olin aluksi pikkulotta. Ilmi oli rautatieläisen tytär ja radan varren kasvatti. Lottana hän kulki huoltojunan mukana rintaman edetessä. – Niin mentiin Äänislinnaan asti, ja sitten Kontupohjaan, ja Karhumäkeen, hän luettelee. Seikkailumieli karisi pian pois. Lotat pesivät rystyset punaisena pyykkiä, parsivat sotilaiden vaatteita, pitivät kanttiinia, laittoivat ruokaa ja pelkäsivät pommikoneita. – Oli sellainenkin aika, että keitimme vain sinertyneitä perunalastuja laihan ohravellin sekaan sotilaille ruuaksi. Joka paikassa olivat seurana täit ja kirput. Omasta hygieniasta oli hankala huolehtia. – Ikävintä olikin, kun ei päässyt koskaan kunnolla peseytymään. "Urheudesta Suomen kansalta" Yhden sotakesän Ilmi vietti kotonaan Leipäsuolla. Sen kesän hän tuurasi asemamiestä, sillä miehet olivat sodassa. Syksyllä Ilmi ei ollut enää pikkulotta, ja hän pääsikin kysymään aikuisen lotan komennusta. – Leininkylässä oli lottien valatilaisuus, ja siellä oli itse "lottakenraali" Fanny Luukkonen ottamassa valan vastaan. Tilaisuudessa Ilmille ojennettiin lottamitali. Mitalissa lukee "Urheudesta Suomen kansalta". Asemasodan vaihe oli lotillekin melko rauhallista aikaa. Ei tullut mieleenkään, että Suomi voisi hävitä sodan. Nuoret olivat nuoria sodassakin. Tanssikiellosta huolimatta joskus pidettiin salatansseja. Romansseja syttyi ja sammui. Mutta tappio alkoi häämöttää. Alkoi vauhdikas perääntyminen juoksujalkaa. Kerran tytöt tekivät pullataikinan, mutta eivät ehtineet leipoa vehnäsiä valmiiksi, kun piti jo jatkaa matkaa. – Niin menimme seuraavaan kylään taikinasangon kanssa. Siellä löytyi uuni, jossa paistoimme pullat. Ystävä kaatui rinnalta Sota yhdistää ja erottaa. Pahin muisto on, kun eräs Ilmin lottaystävä menehtyi pommitusta pakoon juostessaan. Ilmi oli jaksanut siihen asti hymyillä ja pitää toiveikasta henkeä yllä, mutta tuohon paikkaan karjalaistytön hymy hyytyi. Karjalasta osa lotista lähti vielä Lapin sotaan. Kemiin asti lotat etenivät. Sillä reissulla Ilmi täytti 21 vuotta. Marraskuussa 1945 lotat lastattiin kuorma-auton lavalle määränpäänään siviili. Tuli tieto, että Lotta Svärd -järjestö oli lakkautettu. Valvontakomission perustelu vaateelle oli ollut "liian läheiset suojeluskuntasuhteet". – Kaikki lottamerkit olisi pitänyt luovuttaa. Meidät aivan kuin lakaistiin pois. Ei olisi saanut edes puhua lotta-ajasta, vaikka olin sodassa melkein neljä vuotta, Ilmi muistelee sodan jälkeistä aikaa. Aivan kaikkea Ilmi ei luovuttanut. Tärkeimmät lottamerkit lepäävät lasilautasella muistona sota-ajasta. Äiti kertoi muistojaan Vaikka lotat olivat vuosikymmenien ajan jotain salaperäistä, Ilmin tytär Inkeri Kiuru tiesi pienestä asti äitinsä sotahistorian. – Olin utelias tietämään ja äiti kertoi, sanoo Inkeri. Ilmin mielestä asioista pitääkin kertoa nuoremmille. Hän on myös kirjoittanut ylös tarinoitaan. – Mistä hyö muuten tietäisivät mistään mitään? Perhe on tehnyt myöhemmin kotiseutumatkoja Muolaaseen Ilmin entiselle kotikylälle. – Asema on yhä pystyssä ja siellä asuu oikein ystävällisiä ihmisiä, sanoo Ilmi. Venäläisiä hän ei kuitenkaan jaksa rakastaa. – Tekivät niin paljon pahaa Karjalassa, hän perustelee. Lottien kunnia palautettiin Ilmi Kiurusta tuli Ilmi Koivisto tavattuaan Jämsässä tulevan puolisonsa. Evakkotyttö oli tullut tapaamaan ystäväänsä, ja tytöt menivät yhdessä Turkinkylän seurantalolle tanssimaan. Sieltä löytyi elämäntoveri. Pariskunnalle syntyi kolme lasta, joita Ilmi kotiäitinä hoiteli. Välillä hän teki töitä Kaipolan tehtaalla ja postiakin hän jakoi. Lotat näkivät uuden aamunkoiton vuonna 2004, jolloin lottien jäljiltä perustettu Suomen Naisten Huoltosäätiö vaihtoi nimensä Lotta Svärd Säätiöksi. Samalla lottien arvostus kohosi suuren yleisön silmissä. Lottien tekemästä työstä voitiin jälleen puhua julkisesti. – Lotille kuuluvat tänä päivänä samat palvelut veteraaneille, toteaa Ilmi.