Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Sadonkorjuun aika on alkanut – Jämsäläinen Riikka säästää pitkän pennin luonnon avulla

Tuominen kävelee talonsa pihamaalla. Hän astelee pari askelta, kyykistyy ja nyppäisee maasta käteensä jotain pientä ja vihreää. Tämä toistuu useasti. Nurmi on lyhyttä, eikä pelkästään vihreää. Kevät on ollut kylmä, ja luonto on vasta heräilemässä kukoistukseensa. Silti Tuominen katselee pihaansa kuin aarreaittaa – sadonkorjuun aika on alkanut. Nurmialueen reunalla kasvavasta pihlajasta hän irrottaa silmun. Se maistuu karvasmantelilta, tai Amarettolikööriltä, kuten Tuominen makuelämystään luonnehtii. Nopeasti Tuominen on kerännyt käteensä nipun vihreää: voikukkaa, siankärsämöä, poimulehtiä, vuohenputkea ja suolaheinää. Nokkonen on ykkösyrtti Lähemmän tutkiskelun jälkeen piha on täynnä syötäviä yrttejä. Nokkoset ovat pieniä, mutta ne ovat Tuomisen ykkösvalinta. – Nokkosen sisältämät ravintoaineet ovat ylivertaisia. Maksaruoho rouskuu suussa rapeana, kun taas tuoreen mesiangervon maku on tymäkkä. Mesiangervo onkin parhaimmillaan teenä, ja sillä on parantava voima. Mesiangervoa kutsutaankin luonnon omaksi aspiriiniksi. Yrtit - niin sisäisesti kuin ulkoisestikin käytettynä - ovat Tuomiselle elämäntapa. Hänen kaksi arkkupakastintaan ovat täynnä luonnon tarjoamaa ruokaa ja rohtoja. Hän myös kuivaa, tekee jauheita ja fermentoi. Ihonhoidossa hän käyttää esimerkiksi öljyä, jonne hän on uuttanut piharatamoa. Juomaksi Tuominen valmistaa niin teetä kuin Kombuchaa, ja jokaisessa ruokalajissa on jotain hänen itsensä keräämää. – Tämä kaikki on edullista, puhdasta ja ekologista. Iholle laitan kaikkea, mitä voisin itsekin syödä. Soveltavaa ruoanlaittoa Tuominen harrastaa omien sanojensa mukaan soveltavaa ruoanlaittoa. Hän valmistaa ateriaksi sitä, mitä on juuri saatavilla. Kaupasta hän hakee pääasiassa mausteita ja öljyä, joskus mikropopcornia. Se onkin ainoa, mihin Tuominen käyttää mikroaaltouunia. Kauran, herneet ja muuta tarvitsemaansa ruoka-ainetta Tuominen ostaa mielellään jämsäläisiltä luomutiloilta. Hänelle on tärkeä tietää, mistä mikäkin tulee. Suomessa jokamiehenoikeudet antavat mahdollisuuden moneen, mutta ei aivan kaikkeen. – Puuvartiset kasvit eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin. Mustikoita voi poimia, mutta ei varpuja. Myös kuusenkerkät, pihlajansilmut ja pakuri vaativat luvan. Jokamiehenoikeuksia käyttävällä on velvollisuus hankkia tieto, mitä saa ottaa ja mistä. Villin luonnon hyödyntämisellä säästää selvää rahaa. Kauppalasku pienenee, mutta makumaailma kasvaa. Myös ekologisuus ja hiilijalanjälki voidaan huomioida, kun kuljetusmatka luonnosta mahaan on pieni, eikä pakkausmateriaaleja tarvita. Opiskelu toi yrtit elämään Vuonna 2012 Tuominen innostui villiyrteistä toden teolla. Hän suoritti Jämsässä luonnontuotealan ammattitutkinnon, joten hän on koulutettu sieni-, marja- ja yrttineuvoja. – Opiskelu teki kaiken konkreettiseksi, kun mentiin metsään ja tutkittiin. Olen miettinyt, miten villiyrttien käytön saisi muidenkin arkeen. Rivitalossa asuessaan Tuominen keräsi pieneltä pihaltaan syötävää, nyt omakotitalon iso tontti antaa luonnollisesti paremmat mahdollisuudet. Tuominen muistuttaa, että luontoa riittää pihojen ulkopuolellakin ja tarjonta on monipuolista, kunhan vähän ottaa selvää. – Monilla tutuilla kasveilla on näköislajeja, joten ne kannattaa opetella hyvin. Tuominen on suunnitellut yrttikurssien järjestämistä, ja hän toteaa, että voisi vaikka tulla ihmisten kotien pihoille opastamaan, mitä puutarhasta löytyy. – Tuntuu, että monia kiinnostaa, mutta tietoa ei ole. Yksi keino on se, että seuraa yhtä kasvia koko sen kasvukauden. Jossain vaiheessa kasvi voi muuttua tunnistettavaksi, kun se kukkii. Tuominen lupaa, että kun aiheeseen tutustuu, silmä harjaantuu nopeasti näkemään, mistä löytää mitäkin. Permakulttuuri kiinnostaa Tuominen pohtii elämässään paljon ekologisuutta ja kulutusta. Vuosi sitten hän palasi pitkältä Aasian ja Itä-Euroopan reissulta. Ulkomailla hän etsi paikalliset vihannestorit, osti raaka-aineet ja kokkaili itse. – Ajattelin, että voin samalla tukea paikallisten arkea kuin nähdä, millaista elämä heillä on. Kulkemisen Tuominen hoiti pitkän Aasian lennon jälkeen pääasiassa busseilla tai liftaamalla. – Juuri keskustelin tutun kanssa, kun pohdin vuorisuolan vaikutuksia siellä, missä sitä louhitaan. Mietin, minkälaiselle toiminnalle annan tukeani sitä ostaessani. Toistaiseksi Tuomisella ei ole siihen vastausta, ja hän ostaa edelleen vuorisuolaa, mutta asian tiedostaminen on yksi askel eteenpäin. Puutarhan puolella Tuominen on siirtynyt permakulttuuriin, eli maata pyritään hoitamaan mahdollisimman hyvin ja luonnonmukaisesti. Silloin se antaa hyvän sadon ja tukee muidenkin, kuin ihmisten tarpeita. – Esimerkiksi kastemadoille voi tarjota hyvät oltavat ilman ,että maata käännetään. Kastemadot sitten omalta osaltaan parantavat maan laatua. Yrttineuvojan vinkki: vuohenputkipesto Juuri näihin aikoihin moni villiyrtti on parhaimmillaan. Nuoret horsmat toimivat parsan korvikkeena tai ihan vain dipattavana kasviksena. Voikukan nuput voi säilöä etikkaan kapriksina, mutta niistä tulee myös herkullisia paistamalla ne öljyssä auringonkukansiemenien kanssa. Mausteeksi riittää suola. Se, mitä Tuominen kehottaa kokeilemaan, on vuohenputkipesto. Sellainen syntyy nipusta vuohenputkia, auringonkukansiemenistä, valkosipulista, öljystä ja suolasta. Ainekset voi silputa joko veitsellä pieneksi tai surauttaa sauvasekoittimella tahnaksi. – Tai sitten voi aloittaa lisäämällä tutun salaatin joukkoon vähän yrttejä. Voikukan kukka on hyvänmakuinen ja se antaa kivan ulkonäön ruoalle. Tuomien ehdottaa kokeilemaan esimerkiksi munakkaaseen tai sämpylätaikinaan reilumminkin yrttejä. Ne toimivat myös suolaisissa piirakoissa. –  Mesiangervo makeissakin. Moniin arkiruokiin voi lisätä vähemmän tai enemmän, kokeilemalla oppii. Kuusenkerkistä Tuominen tekee usein hilloa. Hyvä lisukehillo tulee, kun laittaa 1/3 osaa hienonnettua kerkkää ja 2/3 osaa survottua puolukkaa. Makeutus oman maun mukaan. – Sopii loistavasti myös maustamattoman jugurtin kanssa. Luonnon satokausi jatkuu pitkälle syksyyn, mikä tarkoittaa halpaa ja herkullista ruokaa. Tuomisella on kuitenkin yksi toive, joka ei kyllä välttämättä toteudu: – Toivoisin. että tämä Suomen kesä olisi yhtä pitkä kuin talvikin.