Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Taulakäävän sisältä löytyi nahka – Jämsäläislähtöinen muotoilun maisteri Mari Koppanen uskoo, että sienet ovat tulevaisuuden materiaali monella saralla

Mari Koppanen nostaa pussista esiin tuiki tavallisen taulakäävän. Kääpä on tuttu kylkiäinen koivikoissa. Vaan se, mitä muuta pussista vielä löytyy, ei olekaan ihan tavanomainen näky. – Kun käävän halkaisee, sen sisällä on nahkaa muistuttavaa materiaalia. Materiaalin nimi on amadou, hän näyttää. Jotta tähän hetkeen on tultu, täytyy harpata pari vuosikymmentä taakse päin. Kaikki alkoi Jämsästä, jossa Mari syntyi Koppasen perheen kuopuksena. – Meillä kotona on aina kerätty ja syöty paljon sieniä. Samoin meillä on tehty paljon käsitöitä, hän kertoo. Peruskoulun jälkeen Mari lähti Tampereelle ilmaisutaidon lukioon. Luovuus ajoi eteenpäin. – Lukion jälkeen opiskelin vaatetusartesaaniksi. Norja panostaa koulutukseen Opintojen jälkeen Mari meni Ruotsiin töihin. Häntä alkoi kiinnostaa kalustemuotoilu, ja hän hakeutui Carl Malmstenin nimeä kantavaan yliopistoon. – Malmsten on Ruotsissa sama kui n Alvar Aalto Suomessa, hän täsmentää. Niin kului viisi vuotta ja Mari valmistui kandidaatiksi. Sen jälkeen hänestä alkoi tuntua, että olisi aika vaihtaa maisemaa. Hän haki ja pääsi Oslon taideyliopistoon jatkamaan opintojaan. Seula oli tiukka, sillä kahdensadan hakijan joukosta sisälle pääsee vuosittain alle kymmenen opiskelijaa. – Se on arvostettu yliopisto. Norjassa on rahaa, ja se näkyy koulutuksen tasossa. Innostus sieniin kulki Marin mukana läpi opintojen. – Kaikki opintoprojektini käsittelivät sieniä ja niiden käyttömahdollisuuksia, hän nauraa. Opintojen loppuvaiheessa esiin putkahti taulakääpä. Netistä löytyi sattumoisin video, jossa romanialaiset käsityöläiset työstivät jotakin nahan tapaista materiaalia. Mitä ihmettä se oli? Mari päätti ottaa selkoa asiasta. Hän lähti taulakäävän perässä Romaniaan. Perinteinen menetelmä katoamassa Fomes fomentarius on taulakäävän tieteellinen nimi. Romaniassa se kasvaa pyökkipuiden kyljillä vanhoissa metsissä. Paikalliset käsityöläiset ovat osanneet hyödyntää käävän sisällä olevaa nahkaa ikimuistoiset ajat. Mutta Romaniassakin taito on katoamassa. – Enää seitsemän perhettä osaa tekniikan, selittää Mari, joka vietti viikon ajan romanialaisessa pikkukylässä tutustuen materiaalin käsittelyyn. Tältä pohjalta hän teki gradunsa. Päättötyö on oikeastaan poikkitieteellinen, sillä siinä on haettu muotoilutieteen lisäksi yhteyksiä biologiaan. Tutkijan omakohtaiset kokemukset ovat oleellisia. – Pohdin, mikä oli minun oma roolini mennä toiseen kulttuuriin ja kaupallistaa tätä perinnettä. Tuliaisena pussillinen kääpänahkaa Kotiin palatessaan Marilla oli mukanaan kassillinen kääpänahkaa. Nyt hän on värjännyt, vahannut ja ommellut sitä. Näin hän on tutkinut nahan käyttömahdollisuuksia. Niin syntyi esimerkiksi keraaminen rannekoru, joka on samalla hyttyskarkotin. Korun sisällä palaa tuli, joka pitää hyönteiset loitolla. – Korussa yhdistyvät perinne ja moderni muotoilu. Kääpänahkahan on ollut myös sytyke entisaikaan, koska se palaa hitaasti. Kääpänahasta on tehty hattuja ja laukkuja. Nahka on lämmintä, ja lisäksi se on antiseptinen materiaali. Mahdollisuuksia on monia. Entä suomalainen taulakääpä? – Se on kooltaan pieni, ja se kasvaa koivussa eikä pyökissä. Ilmasto on täällä erilainen. Suomalaista taulakäävän nahkan mahdollisuuksia ei ole vielä tutkittu lainkaan, sanoo Mari. Sienijutut edelleen työn alla Tutkimukseensa Mari Koppanen sai apurahaa Ruohonjuuri-säätiöltä. Oslon yliopisto palkitsi valmiin työn stipendillä. Nyt Mari on muuttanut pitkästä aikaa Suomeen. Hän työskentelee pääkaupunkiseudulla toimien suunnittelijana ja mallintajana. Hänellä on myös oma suunnittelualan yritys. – Tämän kaiken rinnalla kehittelen näitä sienijuttuja, hän hymyilee. Sillä hänen mielestään sienet ovat tulevaisuuden mahdollisuus, mitä tulee kestävien ja biologisten materiaalien käyttöön. – Sienethän pyörittävät koko meidän ekosysteemiä, niitä löytyy joka paikasta. Uskon, että niillä voidaan korvata jatkossa nahkaa, muovia ja betonia. Lisäksi sienillä on lääkinnällisiä ominaisuuksia. Jämsäläisyys on antanut Marille lähtöpotkun luovuuteen ja mielikuvituksen käyttöön. – Seikkailumieli ja luovuuden kaipuu kumpuaa täältä. En tosin tainnut olla käsityötunneilla mallioppilas, sillä olen aina halunnut tehdä omia, luovia ratkaisuja.