Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Teatteriarvio: Varsinainen farssi

Netistä saa nykyään melkein mitä vaan, mutta ei aitoa ensi-illan teatterielämystä. Teatteri Tenhon syksyn esityksessä hakusessa on vuokravaimo nopealla toimitusajalla väliaikaiseen käyttöön. Löytyisikö sellainen internetin syövereistä? Minäkin saan toinen toistaan nätimpiä kaveripyyntöjä uhkeilta blondeilta, mutta luulen, että ne poksahtavat, jos koittaisi nuppineulalla. Tenholaisten esitys sen sijaan on hyvin harjoiteltu ja pysyy vakuuttavasti kasassa. Tampereen Komediateatterissa neljä vuotta sitten kantaesitetty Vuokravaimo on edelleen ajan hermoilla. Pelifirmoja syntyy ja kuolee kuin sieniä sateella. Amerikkalaisen pohatan myötä konkurssi vaihtuukin hulppeisiin näkymiin. Firman perustajien mukaan ollaan siirtymässä kuilun partaalta kunnian kentille. Uudella rahoittajalla on vain yksi vaatimus: omistajalla pitää olla perinteiset perhearvot. Aku Lommille koti, uskonto ja isänmaa ovat helppoja nakkeja. Siihen päälle puolivallattoman eronneen miehen pitää siis löytää vaimo ja äkkiä. Tuleeko apuun eksä vai turvaudutaanko vuokramarkkinoille? Reko Himasen yhdellä roolihahmolla, konsultti Jussi Roimalla, on lennokkaita ideoita tähänkin pulmaan. Kuten konsulteilla yleensä, käytännön toteutus onkin toinen juttu. Televisiotuottajana uransa tehneen Olli Tolan käsikirjoitus on juuri sitä mitä odottaa saattaa: vauhtia, käänteitä ja väärinkäsityksiä. Kiintiö täyttyy kaikilta osin. Syvällisyyttä tekstistä saa hakemalla hakea, mutta harvapa meistä farssilta sitä odottaakaan. Sukupuolirooleilla leikitellään perinteiseen tapaan ja amerikkalaiselle raamattuvyöhykkeen puritaanisuudelle naureskellaan hyväntahtoisesti. Tekstissä on turhaa toisteisuutta, kärjistykset tulisivat kyllä kerrallakin selväksi. Farssin oleellisin osuus, rytmitys, osuu kohdalleen hienosti ensi-illassa. Näyttelijäviisikon kemia toimii hyvin läpi esityksen. Ohjaaja Päivi Himasella on johdonmukainen ja luotettava ote esitykseen. Näyttelemisessä on varmuutta. Tenhon pieni lava tuo lisäsäpinää kohtauksiin ja tiivistää kaiken oleellisen. Tilaa käytetään monipuolisesti hyväksi. Janette Alholmin esittämä Outi on varsinainen tärpästikkeli, joka saa kantaa esityksen nuoren vihaisen naisen leimaa. Nihkeily on vakuuttavaa. Veikko Äikiän ja Pauli Tammisen roolihahmot ovat enemmänkin vietävissä farssissa. Kumpikin esiintyy luontevasti. Roolisuorituksista nousee esiin jo määrällisestikin Ippa Palmgrenin ja Reko Himasen kolmoisroolit. Näytelmä herääkin alun odottelun jälkeen varsinaiseen hilpeään ilotulitukseen näiden hahmojen myötä. Palmgrenin ääni oli flunssan jäljiltä vielä käheä, mutta sepä ei tahtia haitannut, vaan enemmänkin toi charmia esitykseen. Se sopisi myös cabaret-esitykseen. Palmgren eläytyy hahmoihin koko kropallaan ja ilmehtii valloittavasti. Himasesta kuoriutuu ”kakkosroolissa” hekumallinen ja valloittava viekoittelija, jonka suoritus herätti kunnon remakan yleisössä ja vakuutti myös sivistyslautakunnan kukkaset jakaneen Jyrki Niittymaan . Vuokravaimossa sekoilun kierteeseen päätyvä pizzalähetti pyytää tonnin tunnilta. Siihen päälle tulee ainakin ilta-, likaisen työn- sekä kielillä puhumisen lisät. Teatteri Tenhon esityksessä pari tuntia kuluu rattoisasti seuraten antaumuksella tehtyä esitystä, joka jättää hyvän mielen.