Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kesämökkiläisten rauha järkkyy, kun alfauros saapuu rassaamaan röörejä – Lempi leiskuu, mutta ei ilman kommelluksia

Supisuomalaisen näytelmän harjoitukset ovat alkamassa supisuomalaisessa ympäristössä. Pienehkön maalaiskaupungin sivukylän kylätalossa, jonka pöydälle on katettu kahvikuppien lisäksi laskiaispullia ja karjalanpiirakoita. Näissä Turkinkylän maisemissa on esitetty harrastajateatterin näytelmiä ensimmäisen kerran vuonna 1924, eli perinteillä on syvät juuret jämsäläisessä maaperässä. Turkinkyläteatterin vuotuista näytelmää osataan siis jo odottaa, ja suosio on taattu – oli kappale mikä hyvänsä. Jo nyt maaliskuun 7. päivänä ensi-iltansa saavan näytelmän esityksiä on loppuunmyyty. – Meillä käy jotain 1500–1800 katsojan välissä, Pentti Ahonen kertoo. Kaikki samalta kylältä Ennen harjoituksia teatteriryhmä käy läpi tulevan näytelmän maskeerausta. Kun meikkaaja on saanut näyttelijän posket sopivan punaiseksi, otetaan esiintyjästä kuva, jotta sävy pysyisi samana esityksestä toiseen. – Mikä mun huulipunan numero on? Sirpa Ahonen varmistaa meikkaaja Minni Raippalinnalta . Kaikki on suunniteltu tarkoin, koska kylällä on totuttu näkemään laadukasta esittämistä. Ohjaaja Esko Rissanen varmistaa, että kaikki soljuu eteenpäin kuten pitää. – Täällä ihmisillä on kova kokemus, mikä helpottaa ohjaajan työtä. On aina helpompaa karsia pois vanhoja maneereita kuin työntää uusia, hän toteaa. Tänä vuonna kaikki näyttelijät ovat kyläläisiä. Rooleissa nähdään vanhoja ja kokeneita esiintyjiä, mutta myös hyvinkin tuoreita kasvoja. Ajoitus on tärkeää Yksi uusi nimi teatterilavalla on Veijo Mäkisalo . Mäkisalo on entuudestaan jämsäläisille tuttu, mutta lavalla häntä ei ole aiemmin nähty. Kun Mäkisalo kuuli, että Turkinkylälle etsitään tällä kertaa paikallisia kykyjä, hän päätti tarjoutua mukaan. – Olen kiertänyt paljon kesäteattereita ja nähnyt esityksiä, mutta on mielenkiintoista olla nyt katsomon edessä. Mäkisalon roolihahmo on teatterilaisten mukaan heittopussi, jolla on monta nimeä, kuten rakkaalla lapsella kerrotaan olevan – harva niistä vain on positiivinen. – Repliikkejä on harvakseltaan, joten niiden ajoittamisessa on omat haasteensa. Ja se tietenkin, että muistaa kaiken. Kahvit on juotu ja kuulumiset vaihdettu. Harjoitukset voivat alkaa. Katso pieni maistiainen näytelmästä alla olevasta videosta. Juttu jatkuu videon jälkeen. Pave saa pasmat sekaisin Kahden naisen putkiremppa on Tanja Puustinen-Kiljusen käsikirjoittama näytelmä, jossa liikutaan juhannuksen aikaan kesämökillä. Sisarusten mökiltä puuttuu viemäröinti, ja asiaa ratkomaan saadaan todellinen alfauros Pave, jonka saapuminen saa sukat pyörimään jaloissa. Kun keitosta maustetaan vielä espanjalaisella lääkärillä ja vireällä mummolla, tarjoillaan Turkinkylän lavalla soppa, jota sopii lusikoida koko parituntisen ajan. – Tämä on hyvä ja hauska. Jos ei naurunpilkahduksia tule, saa pyytää lippurahansa takaisin, Pentti Ahonen lupaa. Loppu porukka toppuuttelee, mutta kaikki toteavat saman: näytelmässä on sen verran paljon täkyjä, että harjoituksienkin aikana pokassa on pitelemistä. Porukan saumaton yhteishenki on helppo aistia, ja pienen maistiaisen perusteella vaikuttaa siltä, että lippurahoja ei tarvitse anella takaisin.