Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Terkut kotoa töiden ääreltä: ”Etätöissä on paljon hyvääkin – Konttorille voi lähteä kalsarisillaan ja koiraa halia mielin määrin” – Videolla hymyilytakuu

Tässä sarjassa etätöihin siirtynyt Jämsän Seudun toimitus kertoo kokemuksiaan erilaisesta arjesta. Näen, kuinka vastapäisen kerrostalon asunnossa asukas tekee kotijumppaa. Kädet heiluvat rytmikkäästi oletettavasti musiikin tahdissa. Minua alkaa hymyilyttää. Niskassani tuntuu kireyttä, ja ajattelen, että jumppa tekisi minullekin hyvää. Työpäivä on kuitenkin täydessä käynnissä, joten ei tässä ehdi vielä jumppailemaan. Ensin on tuutattava ihmisille tietoa koronasta – jospa väliin saisi tänään jotain muutakin. Jotain, joka saisi ihmiset hymyilemään. Ei kalsarisillaan vilahtelevaa miestä tai etäopetuksessa olevia lapsia Teen töitä kotoa käsin nyt neljättä päivää. Ensimmäisinä päivinä olo oli orpo ja yksinäinen, koska olen tottunut siihen, että toimituksessa voi työnteon lomassa rupatella työkavereille – vitsailla ja nauraa yhdessä. Kotona vitsini kimpoilevat seinästä toiseen päätymättä koskaan kutkuttelemaan kenenkään nauruhermoja – paitsi omiani, koska omille vitseille kuuluu nauraa. Tilanteeni on kuitenkin varsin optimaalinen etätöiden tekemiseen. Lapset eivät pyöri jaloissa, koska niitä ei ole, ja mielikuvituspoikaystäväni ei vilahtele etäpalavereiden taustalla kalsarisillaan (työkaverit kiittävät). Päivien kuluessa alkukankeus on hävinnyt ja yksinäinen olo väistynyt. Työporukkamme yhteinen Teams-keskustelu kilkattaa tasaiseen tahtiin luoden yhteenkuuluvuudentunnetta. Etänäkin voi vähän vitsailla ja käydä keskustelua meneillään olevista töistä. Tuntea, että samassa veneessä tässä ollaan kaikki. Töitä voi tehdä vaikka kalsarit jalassa Ajatukseni katkeaa, kun märkä kirsu tökkii kyynärpäätäni – koirani Merkkari kaipaa rapsutuksia. Sille etätyöt ovat taivaan lahja. Ensimmäisinä päivinä Merkkari kulki pallo hukassa oman pedin ja sohvan väliä, kuin tarkistaakseen, olenko todella edelleen kotona. Onnekseni koirani on oikea sohvaperuna, joten minun ei ole tarvinnut yrittää keksiä sille tekemistä työpäivien ajaksi. Se vetää lonkkaa milloin missäkin. Mutta se näyttää niin suloiselta, että välillä työni katkeavat, jotta voin halia sitä. Se, jos mikä, parantaa työtehoa. Arkeni muistuttaa tällä hetkellä paljaaksi riisuttua joulukuusta, josta iso osa neulasistakin on jo varissut lattialle, ja jonka latvassa keikkuu sinne unohdettu yksinäinen joulutähti. Vallitsevan tilanteen vuoksi sosiaalinen kanssakäyminen on minimissään. Ei töihin junailua ja muiden Jämsässä töissä käyvien junailijoiden kanssa jutustelua aamuisin. Ei juttukeikoilla juoksemista, kun tapahtumat on peruttu ja ylimääräistä kanssakäymistä tulisi välttää. Ei kuntosalia tai ravintolaillallisia. Mutta ainakaan vielä karsittu arki ei ahdista – on tässä paljon hyvääkin. Aamulla ennen töitä ehtii joogata heräämättä aamuviideltä, töihin voi ”lähteä” kalsarit jalassa ja ilman rintaliivejä, jos siltä tuntuu, ja työt luistavat, koska häiriötekijöitä ei ole. Tsemppiä muillekin yksinäisille joulutähdille! Ehkäpä alla oleva video on jotain, joka saa sinut tänään hymyilemään.