Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

"Taisteluhaalarit päällä tulta päin" – Tammikuu ei ollutkaan lumetuskuu, mutta hyvä tiimi ja toimiva alusta auttavat saamaan Himoksen rinteet laskukuntoon

Jämsän leveyspiireillä tykkilumi on laadukkaiden rinteiden ehdoton edellytys. Tänä vuonna sen merkitys on korostunut. Liiketoiminnanjohtaja Jouni Ojala ja 17 työntekijän lumetustiimi ovat saaneet pistää parastaan, jotta tavallinen kävijä on päässyt laskettelemaan Himoksella säitä sen enempiä miettimättä. Siihen on laskettelukeskuksissa totuttu, että kauden aloitus riippuu siitä, milloin talvisäät alkavat. –  Alkukausi on sellaista, että kytätään säitä ja tehdään lunta niin paljon kuin voidaan sellaisille rinteille, jotka ovat helppoja lumettaa, mutta jotka ovat laskijoille vetovoimaisia. Sillä mennään joulusesonki. Tänä vuonna se oli ok, sillä silloin täällä oli talvi, Ojala sanoo. Tammikuu, joka tavallisesti on Himoksella "the lumetuskuukausi", ei tänä vuonna sujunut kuten yleensä: 26 rinteestä oli tammikuun lopussa käytössä kymmenen. Leudot kelit ottivat koville valmiillakin rinteillä. –  Yleensä, kun rinne on saatu valmiiksi, sinne ei enää tarvitse palata. Nyt tammikuun harvat lumetuskelit piti käyttää jo auki olevien rinteiden paikkaamiseen, Ojala sanoo. Poikkeukselliset olosuhteet ovat vaatineet tarkkoja suunnitelmia. –  Tärkein lumetusjakso menetettiin, mutta nyt yritetään kiriä kiinni. Tavoitteena on saada ski circus hiihtolomiin mennessä valmiiksi, eli että ihmiset pääsevät laskemaan koko alueen läpi ja takaisin. Joitakin yksittäisiä rinteitä voi silti jäädä ainakin hiihtolomien aloituksesta pois, Ojala sanoo. Suunnitelmat eivät auta, jos pakkasta ei ole riittävästi. Ojalan ja lumettajatiimin ammattitaitoa on tietää, mitä tietyissä olosuhteissa kannattaa tehdä. –  Koko ajan on oltava tuntosarvet ulkona. Optimaalinen olosuhde lumetukselle on 10– 20 pakkasastetta. Pakkasen lisäksi tuuli ja kastepiste vaikuttavat. Lisäksi on otettava huomioon sesongit ja aukioloajat, Ojala kertoo. ”Vesi on vain lainassa meillä” Lumetuskaudella töitä paiskitaan säiden mukaan. Kun pakkasta on, lunta tykitetään. –  Se porukka, joka lumetusta tekee, on hyvin kokenutta sakkia. He tietävät jo hyvin paljon sääennustetta katsomalla, miten se homma menee ja missä he seisovat milloinkin. Meillä on hyvä tiimi. Työntekijät toimivat yhteen kuin jääkiekkojoukkue, Ojala sanoo. Kokemuksen ja hyvän tiimin lisäksi Ojala kiittelee hyvää infrastruktuuria, joka on Himoksella osattu hoitaa hyvin jo alusta lähtien. –  Kun Himoksen ensimmäiset rinteet avattiin 1984, täällä oli jo lumetuslinjat. Moneen muuhun hiihtokeskukseen lumetussysteemit on rakennettu vasta myöhemmin, mutta Himos ei ole koskaan perustunut luonnonlumeen, Ojala sanoo. Maan alla on parisenkymmentä kilometriä putkia, joissa kulkee vettä, sähköä ja ilmaa. Niiden avulla parhaimmillaan 70 tykkiä saadaan samaan aikaan syöksemään lunta. Tykit vievät sähköä, mutta energiankulutuksessa pyritään tehokkuuteen. Tässäkin asiassa on oltu kaukaa viisaita. –  Aina, kun hybriditykit ovat päällä, lämpökattilat tässä rinteiden juurella olevissa rakennuksissa ovat pois päältä. Rakennukset lämpiävät lumetusprosessista saatavalla hukkalämmöllä. Pakkasilla siis samaan aikaan, kun on paras olosuhde lumettaa, saadaan sisätiloihin lämmintä, kun sitä tarvitaan, Ojala kertoo. Myös vesi kiertää Himoksella. Vesi rinteiden tykkilumeen tulee kuuden pumppaamon avulla Patalahdesta. –  Meillä on suljettu kierto, niin kuin tehtaissakin sanotaan. Eli kaikki lumetukseen käytetty vesi, joka ei keväällä haihdu ilmaan, valuu takaisin Patalahteen. Vesi on vain lainassa meillä, Jouni Ojala sanoo. Säiden armoilla oleminen kuuluu pelin henkeen Vaikka toisin voisi luulla, luonnonlumesta ei ole paljon iloa laskettelurinteille silloin, kun rinteet eivät ole vielä valmiit. –  Luonnonlumi on mahdottoman hieno pintamateriaali laskettelurinteelle ja pehmeä suksen alla, mutta se pitäisi pakata älyttömän tiiviiksi, että se kestäisi. Tykkilumella saa tehtyä jämäkän ja hyvän pohjan. Leudot kelit vaikuttavat valmiidenkin rinteiden kuntoon, kuten tänä talvena kävi. –  Jos keli vaihtelee nollan molemmin puolin, eikä pitkään aikaan ole pakkasta tai lumisateita, vanha lumi muuttuu ryynimäiseksi. Siinä on vaikeaa laskea, eikä rinnekoneella ajaminenkaan auta. Silloin uusi kerros luonnonlunta on pelastus, Ojala kertoo. Vaikka säät ovatkin koetelleen, ei Jouni Ojala siitä hätkähdä. –  Vanha kollega sanoi, että kaikki näitä hommia tekisi, jos se helppoa olisi. Säiden armoilla oleminen kuuluu pelin henkeen. Näillä mennään ja pyritään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Pakkasherran apu on tervetullutta, mutta kalusto ja kokenut tiimi tekevät kaikkensa niillä pakkasilla, mitä annetaan. –  Nyt taas vedetään taisteluhaalarit päällä ja mennään tulta päin.