Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Turussa maisemaa hoitaneet lampaat muuttivat Hannen elämän – Nyt hän asuu eläintensä kanssa entisessä leirikeskuksessa Jämsässä ja aloittelee yritystoimintaansa

Syyssade piiskaa Jumijärven pintaa. Harva tykkää käyskennellä vesisateessa, eivätkä lampaat tee tähän poikkeusta. Hanne Ahon kolme lammasta ovat käyttäneet hyväkseen omistajansa unohdusta. Kun rantasaunan ovi jää auki, eläimet löytävät nopeasti sinne sisälle. – Voit arvata, millainen siivoaminen siellä nyt on, Aho naurahtaa hyväntuulisesti. Hän huutelee karanneet lemmikit kuvattavaksi laitumelle, jonka jälkeen Aho ja vanhaenglanninlammaskoira Kauno johdattavat vapaana seuraavat eläimet suojaan pihan toiseen päähän. Lampaat astelevat Ahon perässä aitaukseen, jossa ne sujahtavat punaiseen kappeliin. Kyllä, luit oikein, kappeliin. Vuosi sitten Aho osti kotinsa suomenruotsalaiselta metodistiseurakunnalta, ja lampaiden asumus on toiminut seurakunnan kappelina. Nyt siellä enää nukutaan ja pidetään sadetta. Suurkaupunkien syke ei enää kiinnosta Paikka oli ennen nimeltään Jumijärven leirikeskus, mutta nykyään se kulkee Lemmikin leirikeskuksena. Tilalla asuu Ahon lisäksi lampaita, koiria, deguja, eli torvimyyriä ja kaksi kissaa, jotka eivät viihtyneet muun perheen seurassa ja valtasivat itselleen paikan isoimman rakennuksen. – Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta ison osan elämästäni olen asunut kaupungeissa, Turussa ja Helsingissä. Myös Lontoo tuli tutuksi, kun hän opiskeli muutaman vuoden yliopistossa, ja hän on reissannut paljon pitkin Eurooppaa ja Aasiaa. – Suurkaupunkien syke oli se nuoruuden juttu. Nyt sellainen ei kiinnosta ollenkaan. Pieni on kaunista ja hiljaisuus. Lampaat saivat kaupunkilaisen myymään asuntonsa Se, miten Aho loputa päätyi Jämsään, johtuu pitkälti lampaista. Eläintenkouluttajaksi opiskellut nainen näki Turussa maisemaa hoitavia lampaita. Hän alkoi auttaa niiden omistajaa, ja lopulta lupasi huolehtia lomittajan kanssa satapäisestä laumasta omistajan muuttaessa Espanjaan talveksi. Aho sai muutaman syntyneen karitsan ja yhden lampaan itselleen. Turun kaupunkiasunto piti myydä, koska oli löydettävä tila, jonne lampaat voivat muuttaa. Ensin hän muutti Orimattilaan vuokralle, mutta sitten silmiin osui ilmoitus Jämsässä myytävästä leirikeskuksesta. Ensisilmäys Jumijärvellä teki vaikutuksen. Ei sen takia, että Aho olisi innostunut lukuisista rakennuksista vaan siksi, että maaperä oli sopivan humuspitoista lampaille. Toki paikka viehätti häntä muutenkin, koska pihapiiristä löytyi sopivan pieni mökki eikä isoa hiirien valloittamaa maalaistaloa. – Taloista mietin, että mitä hemmettiä mä niillä teen. Ensin ajattelin purkaa ne ja tehdä lisää tilaa lampaille. Ideointia yritystoiminnaksi Lopulta ideat jalostuivat, ja rakennukset saivat jäädä sijoilleen. Aho sai Jämsekistä apua yritystoiminnan aloittamiseksi. Ensimmäinen ajatus oli panna pystyy koirahoitola, mutta se ei saanut siipiään alle. Aho haluaa mieluummin ohjata ja kouluttaa. Eläinpuolen lisäksi hän on opiskellut sosionomiksi. Aho on työskennellyt lasten ja nuorten eritysohjaajana sekä esimerkiksi autismikuntoutuksessa. – Haluaisin tehdä vähän kaikkea, hän hymyilee. Lemmikin leirikeskuksen idea on luoda koiralle ja ohjaajalle tila viettää laatuaikaa opiskellen. Jumijärvellä on jo pidetty muutamia leirejä koirien kanssa, mutta myös sieniin liittyviä opastuksia. Aholla on kokemusta ongelmakoirista, ja hän on ollut mukana kouluttamassa avustajakoiria. – Koulutuksia voin järjestää täällä, mutta toisaalta kotikäynnit ovat parempia sen takia, että ongelmat näkyvät arjessa. Ongelmakoirien kanssa palkitsevaa on se, että koulutuksessa on tietty päämäärä. Kun sinne pääsee ja onnistuu, se muuttaa asioita. – Koiran omistajan arkeen tulee lisää hyvinvointia, mutta myös koira voi paremmin. Koiratöiden lisäksi Aho toivoo löytävänsä sosiaalipuolelta keikkatyötä ihmisten parista etenkin talvella, kun Jumijärvi on hiljentynyt leireistä. Yhteisöllinen elämä maalla Elämä Lemmikin leirikeskuksessa keskellä maaseutua on tyystin erilaista kuin kaupungin vilinä. Aho kerto sopeutuneensa hyvin, vaikka hän ei viisi vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan muuttavansa tällaiseen paikkaan. Tai edes omistavansa lampaita. – Se, että muuttaa kauas kaikesta pakottaa ajattelemaan, mitä tekee elääkseen. Tänne on ollut helppo tulla. Jämsäläiset tuntuvat avoimilta ja minut on otettu hyvin vastaan. Aho toteaa, että Jämsässä ei voi elellä eristäytyneenä muista, eikä hän sitä haluakaan. Haastattelun aikanakin Ahon puhelin soi useaan kertaan, ja naapureiden kanssa hän on paljon tekemisissä. Jämsän keskustassa Aho käy asioilla vähintään kerran parissa viikossa. – Maalla eläminen on sen verran yhteisöllistä, ettei ole edes vaaraa erakoitumisesta. Kaupungissa erakoituminen onnistuisi helpommin. Maalla ihmiset välittävät toisistaan toisella tavalla. Aho kertoo huomanneensa, että täkäläiset ihmiset puhuvat enemmän henkilökohtaisista asioista kuin ihmiset länsirannikolla. Se saa ihmiset lähentymään toisiaan. – Elämä on tuonut minut tähän pisteeseen ja unelma näyttäytynyt vasta sen jälkeen, kun muutin tänne.