Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Päädyin melkein kaljuksi Suomen tappion tähden – jännitän Huuhkajien otteita täysillä, mutta en muserru, vaikka pallo pomppisi taas omaan maaliin

Perjantaina on yksi suomalaisen urheilun tärkeimmistä päivistä aikoihin. Silloin Suomen jalkapallomaajoukkue Huuhkajat kohtaa Liechtensteinin EM-karsintaottelussa. Joidenkin mielestä lohkojumbosta ei ole vastukseksi, vaan voitonjuhlan voisi jo aloittaa. Toiset muistuttavat edellisestä kerrasta, kun Suomi oli lähellä arvokisapaikkaa: lokakuussa 1997 Suomen MM-karsinta tyssäsi Unkaria vastaan pelatun ottelun lisäajalla pallon pomppiessa omaan maaliin viiden oman pelaajan kautta. Voitto kääntyi hetkessä tasapeliksi ja MM-unelma meni murskaksi. Ei siis pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Sain siitä karvaan opetuksen Hartwall Areenalla 7.5.2003. Riemuitsin täysillä, kun Suomi johti Ruotsia jääkiekon MM-välierässä jo 5–1. Kun Ruotsi lopulta voitti 5–6, olin niin raivoissani kuin teini vain voi olla. Kotimatkalla uhkasin leikata pääni kaljuksi, jos Ruotsi voittaa MM-kultaa. En ole koskaan jännittänyt jääkiekko-ottelua, jossa Suomi ei pelaa, niin paljon kuin sitä finaaliottelua. Onneksi Kanada voitti Ruotsin jatkoajalla, nimittäin veljeni oli kyllä luvannut huolehtia tukkani parturoinnista. Urheilussa vuorottelevat isot onnistumiset ja karvaat tappiot. Jännitys syntyy siitä, että jokaisessa kilpailussa on yllätyksen mahdollisuus. Kukapa olisi uskonut, että pieni Islanti voisi voittaa Englannin jalkapallon EM-kisojen neljännesvälierässä 2016? Tällaiset hetket pitävät kaltaiseni penkkiurheilijan koukussa. Urheilun seuraamisessa osa jännitystä on laskea ja spekuloida, miten voisi käydä. Jos Suomi voittaa perjantaina, lopputurnauspaikka on varma. Muutoin jännitys siirtyy maanantain Kreikka-peliin, ja seurata pitää myös kisapaikkaa kärkkyvien Armenian tai Bosnia ja Hertsegovinan pelejä. Molemmilta vaaditaan suuren ja mahtavan Italian voittamista. Vielä aikuisenakin itselleni vieraiden ihmisten pallon perässä juoksentelu, ympyrää juokseminen tai metsässä hiihtäminen saa minussa aikaan suuriakin tunnereaktioita. Tosin toivun näiden ihmisten kokemista tappioista teini-ikäistä minääni helpommin. Tappioilla ja voitoilla ei ole arkielämälleni suurta merkitystä. En muserru kuin hetkeksi, jos pallo pomppii taas omaan maaliin. Nautin suuresti niistä hetkistä, joita urheilijat yleisölle tarjoavat. Perjantaina sykkeeni nousee kotisohvalla, kun jännitän Huuhkajien puolesta. Toivottavasti ensi vuonna saamme jännittää EM-kisoissa ja odottaa Huuhkajien järjestämiä yllätyksiä. Oi Suomi on!