Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Saara on kolmen lapsen äiti, lähihoitaja, yliopisto-opiskelija ja nyt hän tekee väitöskirjatutkimusta toiseen yliopistoon: ”Ei tämä ole raskasta, kun saa tehdä itselleen mieluisia asioita”

Kuhmoisten Sahanranta on hiljainen. Päijänteen laineet eivät pidä meteliä itsestään, eikä lauttakioski ole vielä herännyt talviuniltaan. Sataman leikkipuistossa on sen sijan vilskettä, kun nuoret kuhmoislaiset tekevät sitä, mitä lapsilta odotetaan: leikkivät. Saara Westerholmin kaksi nuorinta lasta keinuvat ja kiipeilevät muiden mukana. Vanhin katraasta on koulussa. Äidillä on vain vähän aikaa nauttia auringosta, sillä kaksivuotias Hanna-tyttö on vikkelä kintuistaan. 29-vuotias Westerholm on lomalla lähihoitajan työstään Kuhmoisten Päijännekodilla. Juuri äsken hän sai varmistuksen, että Kuhmoisten kunnanhallitus on hyväksynyt hänen Ester Uotilan stipendirahastolle osoitetun apurahahakemuksensa. 14 000 euroa tulee tarpeeseen, sillä äidin ja lähihoitajan työt eivät ole ainoita, joihin Westerholmin tunnit vuorokaudessa kuluvat. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri psykologiasta, mutta opiskelut eivät ole jääneet tähän. Parhaillaan Westerholm on gerontologian maisteriopiskelija Jyväskylän yliopistossa, mutta hän tekee myös päivätyönsä ja muiden opintojen ohella väitöskirjatutkimusta Itä-Suomen yliopistossa, terveystieteiden tiedekunnan kliinisessä tohtoriohjelmassa. – Apuraha oli ihana yllätys, kun olin asennoitunut siihen, että käyn töissä ja rahoitan tutkimukseni sillä. Ikäihmiset tutkimuksen kohteena Westerholmin tiedonkeruuvaiheessa oleva väitöskirjatutkimus koskee iäkkäiden ihmisten masennuksen hoitoa ja sitä, miten ryhmämuotoinen psykoterapia vaikuttaa iäkkäiden masennukseen. – Meille nuoremmille tarjotaan terapiaa, mutta ikääntyneille useammin lääkehoitoa. Ikääntyneiden hoitovalikoima on kapeampi kuin työikäisten. – Mielestäni on tärkeää tutkia, voidaanko lääkkeettömällä hoidolla saada tuloksia. Tutkimuksen mukaan yli 75-vuotiaista jopa kahdeksalla prosentilla on masennusta. Se on todella paljon. Westerholmin tutkimuksessa haetaan kognitiivis-behavioristisin keinoin masennuskehien katkaisua. Tutkimusmateriaalia Westerholm kerää Jyväskylässä toimivilta CBASP-terapiaryhmiltä. Yhdessä ryhmässä on kymmenkunta yli 6o-vuotiasta keskisuomalaista, jotka sairastavat masennusta. Yksi ryhmä on jo ollut, mutta toisen alkaminen viivästyi koronatilanteen takia. – Aineistoa on jo kertynyt, mutta sitä ei ole vielä käsitelty. Lisäksi tutkimukseen tulee verrokkiaineistoa ei masentuneista. Heitä saadaan Jämsän kanssa yhteistyössä siten, että toiveenani on saada sekä jämsäläisiä että kuhmoislaisia. Westerholmin tutkimus toteutetaan yhteistyössä Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin, Itä-Suomen yliopiston, Jämsän kaupungin vanhuspalveluiden ja CIBR:n, eli Jyväskylän yliopiston monitieteinen aivotutkimuskeskuksen kanssa. – Ei tämä ole raskasta, kun saa tehdä itselleen mieluisia asioita. Westerholm ei usko, että yksi tutkimus voi muuttaa maailmaa, mutta hän toivoo voivansa tuottaa sellaista tietoa, joka olisi pohjana muutokselle parempaan. – Jos saisimme tietoa siitä, että lääkkeetön hoito voi toimia. Luontainen uteliaisuus ajaa eteenpäin Rauman murre puskee Westerholmin puheesta läpi, vaikka hän on asunut Kuhmoisissa jo reilut 10 vuotta. Hän kertoo olleensa jo lapsesta saakka innokas opiskelija eikä hän usko, että uuden oppiminen loppuu tohtorin titteliin. – Minulla on luontainen uteliaisuus asioita kohtaan. Nautin siitä, että voin tehdä sekä käytännön että tutkijan töitä. Mitään aikataulua väitöskirjan valmistumiselle Westerholm ei halua asettaa, sillä jo esimerkiksi koronan takia on huomattu, että aikataulut voivat venyä. Myös jälkikasvu vaatii oman aikansa. – Lapset ovat etusijalla. He ovat vain kerran pieniä. Tutkijan töitä voi jatkaa myöhemminkin, jos tarvitsee. Silti, oli ylimääräistä aikaa miten paljon tai vähän, Westerholm tekee jotain väitöstutkimuksensa eteen päivittäin. Siihen, miksi ikäihmiset tulivat hänen tutkimuksensa kohteeksi, ei Westerholm osaa sanoa vastausta. Hän toteaa, että osa syystä löytyy varmasti Päijännekodilta. – Ikäihmiset ovat ihania. Heillä on elämänkokemusta ja sellaista viisautta, joista nuoremmat voisivat ottaa oppia. Työstään ja asuinkunnastaan kuhmoislainen pitää, se tulee selväksi useaan kertaan haastattelun aikana. Westerholm kehuu vuolaasti kunnan upeaa luontoa ja kattavia lapsiperheiden palveluita. – Olisi hienoa, jos jutussa tulee esille Kuhmoinen ja se, miten hienoa on, kun voi tehdä tutkimusta täällä, eikä aina tarvitse asua kaupungissa, tutkija lisää haastattelun lopuksi.