Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kirjastoauton ratissa kuudella eri vuosikymmenellä – Eläkkeellä oleva Matti Levaniemi vei aikanaan lukemista jopa vakioasiakkaan yöpöydälle saakka

Keskiviikkona kello 13 kirjastoauto Severus kurvaa päivän ensimmäiselle pysäkilleen Jämsän keskustaan Forumin taakse. Näkymässä on jotakin poikkeavaa, mutta samalla niin äärimmäisen tuttua. Auton ratin takana hymyilee viitisen vuotta sitten eläkkeelle jäänyt kirjastoautonkuljettaja Matti Levaniemi . Nykyistä kirjastoautonkuljettajaa silloin tällöin tuuraava Levaniemi on ajanut pyörien päällä kulkevaa kirjastoa jo kuudella vuosikymmenellä. – Tuo homma käy sulta edelleen, eräs asiakas kommentoi. – Näköjään. Ei ole järjestelmät muuttuneet, hyväntuulinen kuljettaja myhäilee lainauspöydän takaa. Asiakkaita astuu autoon tasaiseen tahtiin. Moni on Levaniemen vanha tuttu, kuten kassillisen kirjoja palauttava Terttu Laaksonen . Hän on ollut Levaniemen asiakkaana 70-luvulta lähtien. – Olipa yllätys, että Matti on täällä tänään. Asioin vain kirjastoautolla, sillä en viitsi ajaa Jämsänkoskelle asti. Siitä tulisi 50 kilometrin reissu, Tyryssä asuva nainen kertoo. Sen sijaan hän asioi kirjastoautolla sekä kotikulmilla että Jämsän keskustassa. – Tässä keskustassa on helppo lainata kirjoja kauppa-asioinnin yhteydessä, jos vain aikataulut osuu yksiin. Leppoisa työ ja ihanat asiakkaat Levaniemi muistelee lämmöllä vuonna 1976 alkanutta kirjastoautokuskin työuraansa. – Tämä oli mukava työ, oikea kutsumusammatti. Siitä huolimatta oli melkoinen sattuma, että Levaniemi päätyi 70-luvulla silloisen kirjastoauton rattiin. – Aika harvinainen ammatti tämä oli jo silloin. Kun paikka sattui vapautumaan, päätin hakea, sillä olin aiemmin ajanut myymäläautoa. Homma natsasi, enkä ole katunut. Levaniemi kuvailee työtä leppoisaksi, sillä ajomatkat ovat lyhyitä ja pysäkeillä tapaa mukavia ihmisiä. Joistakin asiakkaista on vuosien saatossa tullut oikeita ystäviä. – Sivukylillä on niin mukavia ihmisiä. Keskustassa ihmiset valittavat asioista ihan eri tavalla. Nykyään keskustassa on pysäkkejä paljon enemmän kuin ennen, mutta tulee näidenkin ihmisten kanssa toimeen. Kaikki eivät ole valittajia. Aktiivityövuosinaan Levaniemi vannoi hyvän asiakaspalvelun nimeen. Sen takia sairastunut vakioasiakas saattoi saada uutta lukemista yöpöydälle asti kannettuna ja kirjojen palautus hoitui maitolaiturin kulmalle jätetyn kassin avulla. – Myös minun oma postilaatikkoni on toiminut palautuslaatikkona, kun jotkut asiakkaat halusivat palauttaa lukemansa aineiston mahdollisimman nopeasti. Työvuosiensa aikana Levaniemi oppi tuntemaan vakioasiakkaiden kirjamaun niin hyvin, että osasi tarvittaessa valita uutta luettavaa ja jättää ne vaikka postilaatikkoon odottamaan. Levaniemen pitkän työuran aikana asiakkaita on palveltu kolmella eri kirjastoautolla. Vaikka menopelit ovat vaihdelleet, on ajokit pysyneet melko samanlaisina. Isoin ero onkin tapahtunut lainaustekniikassa. Alkuaikoina käytössä oli kirjojen takana olevat kartonkiset kortit, joihin asiakas kirjoitti lainausnumeronsa. Ne vaihdettiin palautuspäivillä varustettuihin kortteihin. – Korttien vaihtelussa oli melkoinen homma, kun suositulla pysäkillä saattoi olla useita kymmeniä, jopa sata asiakasta. Kyllä numerot silloin vilisivät silmissä. Nuo vuodet opettivat muistamaan ulkoa monien asiakkaiden kirjastokortin numeron. Ihmisiä tavatessa hän muisti henkilöstä kertovan numerosarjan, mutta ei nimeä. Levaniemi onkin tyytyväinen tietotekniikan kehitykseen, sillä nyt lainaaminen on helpompaa ja aineistosta on jatkuvasti ajantasainen tieto. Vaikka itse työ tulee edelleen miehen selkärangasta, näkyvät eläkkeellä vietetyt vuodet muutamassa asiassa. – Enää en osaa päivän reittiä ulkoa, kun pysäkkejä on muuteltu. Myöskään kirjat eivät vilahda hyllyyn yhtä nopeasti, kun enää en osaa ulkoa auton aineistoa. Iltasatu kuuluu Levaniemen päivään Lukuharrastuksen vähenemisestä puhuttaessa Levaniemi muistuttaa, että kirjat ovat myös menneinä vuosikymmeninä jakaneet ihmiset himolukijoihin ja niihin, jotka eivät lue ollenkaan. – Aina se on ollut niin. 1970-luvulla lukijoita oli ehkä kolmasosa ihmisistä. Muut lukivat korkeintaan lehtiä. Siitä huolimatta häntä harmittaa, että lapset, erityisesti pojat lukevat yhä vähemmän. – Tytöissä on vielä sylikaupalla kirjoja ahmivia lukijoita, mutta pojissa ei niinkään. Pojat innostuvat silloin, jos koulussa on kilpailu lukemisesta. Määrien seuraaminen ja esimerkiksi tarra-palkinto saavat asioita tapahtumaan. Levaniemi itse pyrkii tarttumaan omaan iltasatukirjaansa aina ennen nukkumaanmenoa. Tällä hetkellä menossa on Kalle Päätalon Iijoki-sarja. – Maalliset murheet unohtuvat ja saa hyvät unet, kun nukahtaa suoraan kirjan maailmasta.