Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Rakkaudesta kesään ja muistoihin – Vanhojen asioiden muistelu nosti intoa silmiin ja hehkua poskille Linnasenmäellä

Mieluisten asioiden muistelu lisää tyytyväisyyttä ja vauhdittaa hyvänolon tunteen syntymistä. Tämän tietää hyvinvointivalmentaja Mari Sarajärvi , joka on Rakkaudesta Muistoihin -menetelmän kehittäjä. Ikäihmiset, jos ketkä, omistavat muistojen aarrearkun. Vanhojen asioiden muistelu nostaa intoa silmiin ja hehkua poskille. – Heillä on paljon puhuttavaa, mutta kuuntelijoista on pulaa, positiiviseen psykologiaan perehtynyt Sarajärvi toteaa. Niinpä hän päätti testata kehittämäänsä muistelutyöpajaa Linnasenmäen palvelukeskuksessa. – Tämä on pilottihanke. Jatkossa tästä on tarkoitus tehdä laajempi toimintamalli, hän suunnittelee. Suven suloinen juhla Sarajärven työpariksi lähti Timo Nissinen , joka myös oli tahollaan päättänyt tehdä jotain ystäväpulasta kärsivien vanhusten hyväksi. Kevään kuluessa parivaljakko on järjestänyt neljä tarinatuokiota. Joka kerta muistelurinkiin on tullut kiitettävästi väkeä. – Tämä on otettu niin hyvin vastaan, että syksyllä jatkamme. Maanantaina muistot kulkivat nuoruuden kesiin ja juhannuksiin. Yksi vireä muistelija oli Mirja Granfors . – Juhannukseksi tehtiin kotona suursiivous. Sitten lattialle levitettiin haapapuun lehtiä ja pirttiin tuotiin kukkasia, hän kertoi. Juhannuksena hän sai myös aina uuden mekon. Tyttöjen hiuksille sidottiin kukkaseppeleitä. – Ne, jotka jaksoivat kävellä Partalasta Seppolaan, tulivat juhannuksena kirkkoon. Tietysti suven suurena juhlana myös tanssittiin ja mentiin juhannustulille. Kokkoja poltettiin kyläkunnittain. Perinneruokana räiskäleet Jämsässä on ollut tapana paistaa lettuja juhannuksena. Muita perinneruokia olivat palviliha sekä viili ja talkkuna. Nyt Mirja Granfors kulkee rollan kanssa. Mutta muistoissaan hän on yhä se tyttönen, joka kipitti Ylä-Partalan mummolaan juhannusaattona intomielellä. Siellä häntä odotti mummun valmistama upouusi kesämekko. Linnasenmäen väen muistitieto ulottuu hyvinkin yli sadan vuoden taakse. Nykyiset ikäihmiset kun painoivat mieleensä omien vanhempiensa jutut, ja vieläpä mummujensakin tarinat. Tuohivirsuilla ei sentään kukaan läsnäolija ole enää kulkenut, mutta edellinen sukupolvi kyllä. – Ennen meitä nuoret kuulema myös kokoontuivat korkeille mäille leikkimään piirileikkejä. Se oli ennen tanssilavojen aikaa, Granfors tietää. Kaikkien piti tehdä työtä Granforsin nuoruudessa elettiin jo sodan jälkeistä elämännälkäistä aikaa. Tansseja pidettiin talvisin seurantaloilla. Kesätansseja järjestettiin lavoilla, joita oli noussut tiheään maaseudulle. – Sinne mentiin tapaamaan toisia nuoria, vaikkei olisi osannut tanssiakaan. Muita nuorten kesäisiä huveja olivat uiminen ja työnteko. Kaikkien piti tehdä maaseudulla jotakin, ja esimerkiksi tukinuitossa olivat tytötkin mukana. Timo Nissisellä ja Mari Sarajärvellä on sen verran kokemusta maalaiselämästä, että yhteistä kokemuspintaa löytyy edeltäviin sukupolviin nähden. Niin tulee käydyksi läpi heinätyöt ja hevosten uitot. – Käytämme näissä tunnin mittaisissa tapaamisissa myös musiikkia virikkeenä. Se aktivoi muistoja, he sanovat. Ja eiköhän nytkin laiteta kesäinen musiikki soimaan. Saman tien löytyy yleisöstä entinen tanhutyttö, joka vie Nissisen valssille. Sarajärvikin löytää itselleen tanssittajan. Nissinen ja Sarajärvi sanovat järjestävänsä tarinatuokioita rakkaudesta vanhuksiin. Siis vapaaehtoisesti. – Tämä vie minulta aikaa noin tunnin kuukaudessa, eikä se ole paljon, Nissinen toteaa. Tuo tunti poikii henkilökunnan mukaan kuitenkin paljon hyvää mieltä. Muistelu nimittäin jatkuu omatoimisesti, kun seniorit kohtaavat Linnasenmäellä toisiaan.