Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Eurovaalikone Podcast Kaupallinen yhteistyö

”Jämsäläisistä metsistä löytyy polkuverkostot, jollaisista usealla paikkakunnalla voidaan vain haaveilla – Metsähakkuiden yhteydessä tulisi löytyä arvostusta maastoreittien turvaamiseksi”

Luonnon läheisyys mainitaan useassa yhteydessä Jämsän merkittävänä vetovoimatekijänä. Luonnossa liikkuminen kasvattaa suosiotaan valtakunnallisesti ja usealla paikkakunnalla tähän ollaan vastaamassa rakentamalla suurella rahalla maastoreittejä tukemaan muun muassa polkujuoksijoiden sekä maastopyöräilijöiden tarpeita. Metsäpolut liikuntapaikkana tarjoavatkin fyysisestä kunnosta huolehtimisen lisäksi erinomaiset puitteen myös henkiselle latautumiselle ilman suuria verovaroin katettavia ylläpitokuluja. Jämsäläisistä metsistä löytyy vuosien saatossa muodostuneet kattavat polkuverkostot aina Himokselta Jämsänkoskelle saakka, jollaisista usealla paikkakunnalla voidaan vain haaveilla. Kartat ja opasteet näiltä reiteiltä pääosin puuttuvat, mutta paikallistuntemuksen ja jokamiehen oikeuksien turvin ne ovat helposti kaikkien saavutettavissa olevia matalan kynnyksen ulkoilureittejä. Polkujen kuntoa ylläpidetään niitä käyttävien harrastajien toimesta maanomistajien luvalla muun muassa raivaamalla niiden päälle kaatuneita puita sekä tasoittamalla pahimpia monttuja ja kivikoita. Tyypillisesti ylläpitoon riittää kuitenkin polkujen ahkera käyttö, joka estää heinittymisen. Yksittäisistä poluista muodostuvien laajempien polkuverkostojen olemassaolo ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Hyvän kovapohjaisen ja luontoliikuntaan soveltuvan metsäpolun muodostuminen saattaa kestää useita vuosia, mutta se tuhoutuu sillä hetkellä kun sen päältä ajetaan metsäkoneella. Usein turmeltunut polku katkaisee yhteyden seuraaville polkuosuuksille ja näin yhtenäinen polkuverkosto pirstaloituu hiljalleen olemattomiin. Jämsässäkin vireillä oleva keskustelu uusiin maastoreitteihin panostamisesta on hieno ja erittäin kannatettava asia, mutta sen lisäksi tulisi metsähakkuiden yhteydessä löytyä asianmukainen arvostus myös jo olemassa olevien maastoreittien turvaamiseksi. Maastoreittien aktiivisista käyttäjistä löytyisi varmasti innokkaita vapaaehtoisia vaikkapa hakkuuaukeiden istutustalkoisiin, samalla työpanoksella joka nyt kuluu koneen alle jääneiden polkujen korjaamiseen.