Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Omaishoitaja Riitta Kolosalmi hoitaa monisairasta puolisoaan 24/7 – Miten käy, jos hoitajan omatkin voimat hupenevat?

Marraskuinen maantie Kuoreveden Kolonkulmalle on liukas ja mutkainen. Tämäkö on maan korpi, josta lähistöllä asunut Immi Hellén sai sanat virteensä? Siltä ainakin tuntuu, kun auton mittari näyttää 30 kilometriä tunnissa ja silti tie meinaa heittää auton mihin sattuu. Korven perältä löytyy Riitta ja Lauri Kolosalmen koti. Selvää on, ettei täältä lähdetä pikkuasian vuoksi kaupalle. – Tarkkaan pitää miettiä ostoslista aina viikoksi kerrallaan, sanoo Riitta Kolosalmi, joka toimii puolisonsa omaishoitajana. Ympäristö on kaunis järvimaisemineen. Kesällä paikka on paratiisi. – Kesämökistä tuli kotimme. Tänne palasimme eläkevuosiksi, koska oma rauha on meille tärkeää, sanovat Kolosalmet. Lääkkeet rytmittävät päivän Aamu alkoi tänäänkin tavalliseen tapaan. Riitta, 73, nousi kuudelta ja alkoi valmistella päivän kulkua. Lauri, 91, heräsi seitsemältä ja pyyteli vaimoaan auttamaan hänet ylös sängystä. – Lauri sai silloin ekat lääkkeet, ja sen jälkeen hän meni vielä pitkäkseen. Tämän jälkeen Riitta jatkoi kotiaskareita ja valmisteli aamupalaa. Yhdeksän maissa he söivät puuroa ja jälleen otettiin lääkkeitä. Riitta kertoo, että lääkkeiden otto rytmittää päiväohjelman melko tarkkaan. Lauri joutuu syömään 12 tablettia eri vaivoihin päivittäin. Tilanne on, että kehon toimintakyky on alentunut joka puolelta. Kerran viikossa Riitta jakaa pillerit lokerikkoon, josta ne on helppo annostella. Aamuaskareisiin kuuluu pukeminen ja wc-käynti, joissa Lauri tarvitsee apua. Yhteistuumin on päätetty, että yöksi voi laittaa vaipan – se rauhoittaa yöunta. – Laurilla on eturauhassyöpä. Sen vuoksi yöt olivat pitkään yhtä vessassa käyntiä. Omaishoitajalla täysi työpäivä Kun päivä on saatu käyntiin, Lauri asettuu kuuntelemaan radiota tai lueskelemaan. – Minä alan puuhata lounasta. Välillä Lauri pyytää minut istumaan lähelleen juttelemaan, Riitta kertoo. Ruokailun jälkeen radiosta tulee Klassista kahteen . Silloin pariskunta ottaa yhdessä päiväunet. – On tärkeää, että minäkin saan torkahtaa, koska yöt jäävät huonolle unelle, Riitta sanoo. Jos sää on hyvä, torkkujen jälkeen Kolosalmet ulkoilevat. Jos on liukasta ja kylmää, he voimistelevat sisällä. Sen jälkeen Riitta hakee liiteristä puut. Hän lämmittää uunin ja laittaa taas jotain syötävää. – Päivät menevät nopeasti, sanoo Laurikin. "Enhän minäkään terve ole" Televisiota heillä ei ole. Iltasella he laulelevat yhdessä, koska musiikki on ollut molemmille tärkeää läpi elämän. Riitta soittaa myös pianoa ja tekee paljon käsitöitä. – Käsillä tekeminen on minulle henkireikä. Tämä harrastus onnistuu kotonakin. Kun kello tulee illalla kahdeksan, he ottavat vahvat melatoniinit. Nukkumatti on toivottu vieras, sillä sairaudet ja arjesta selviytyminen vievät molemmilta voimia. – Enhän minäkään terve ole, paljastaa Riitta. Omaishoitajalla on itsellään Parkinsonin tauti ja sydänkin oikuttelee. Siksi hän koettaan pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan, jotta jaksaa huolehtia toisesta. – Apuvälineitä olemme hankkineet runsaasti. Ensinnäkin siksi, jotta Laurin olisi helpompi liikkua, mutta toisaalta myös siksi, että oma työni olisi helpompaa. Riitan mielestä on elämänlaatua sekin, että Laurilla on yllään kauniit ja mukavat vaatteet. Sellaiset, jotka on helppo pukea ja riisua. Rahalla saa palvelua Riitta voi olla maksimissaan kaksi tuntia kotoa poissa. Sen ajan Lauri pärjää yksin. Tuossa ajassa Riitta käy häthätää kaupassa ja apteekissa. Laurilla on hälytysrannekkeet molemmissa ranteissa. Niistä menee apuhälytys vaimon tai poikien kännykkään, jos jotain sillä aikaa sattuu. Vaikka matkaanlähtö on Kolonkulmalta vaivalloista, Kolosalmet yrittävät käydä välillä yhdessäkin tuulettumassa. Riitta ajaa autoa ja toistaiseksi Laurikin pystyy kyytiin nousemaan. Pyörätuolin nostaminen autoon on hankalin vaihe matkanteossa. Riitta saa omaishoidontukea 461 euroa nettona kuukaudessa. Paljon se ei ole, mutta hyvä apu elämään. Kolosalmet olivat opettajia työelämässä, joten eläketulo on kohtuullinen. – Meillä on mahdollisuus käyttää yksityisiä palveluita. Jos ei olisi rahaa, tilanne olisi paljon heikompi, he sanovat. Kerran viikossa heillä käy yksityinen fysioterapeutti antamassa kuntoutusta ja siivoojakin on välillä käynyt. Samoin he kokeilivat ateria-automaattia, mutta he tympääntyivät ruokien makuun. Loppuun asti kotona Yksin Lauri ei pärjäisi mitenkään. Puolison avulla kotona olo onnistuu. Mutta miten käy, jos Riitta väsyy? Isoin ongelma Riitan mielestä on, että kotiin on niin vaikea saada julkista palvelua. Kuntapuolen ihmiset kun eivät lähde ajamaan matkojen taakse epävarmoissa olosuhteissa. – Meidän apunumero on 112. Joskus siihen on pitänyt turvautua. Joskus he kokeilivat jaksoja, jolloin Lauri vietiin muutamaksi päiväksi hoivakotiin. Siellä häntä alkoi ahdistaa lukkojen takana olo ja muiden asukkaiden vaikerrus. – Niin luovuimme jaksoista ja päätimme mennä rymytä yhdessä eteenpäin. Kolosalmet tietävät, että maaseudun kylillä asuu paljon huonokuntoisia ihmisiä. Kaikki eivät osaa ja arvaa hakea apua itse. Eikä heillä ole ketään, kuka auttaisi. Riitta Kolosalmi on valveutunut omaishoitaja, sillä hän on käynyt kursseja ja ottanut asioista selvää. Nettikin neuvoo, millaisia apukeinoja omaisen hoidossa voi käyttää. Tänä aamuna Laurille jäi laittamatta kuitenkin tukisukat, kun Riitan voimat eivät siihen riittäneet. Kaatumisia on tapahtunut, ja Laurilla on yhä enemmän vaikeuksia liikkumisessa. – Jos saisin esittää toiveen, niin se olisi kotisairaala, joka tulisi tarpeen mukaan ihmisten kotiin. Meidän hoitotahtomme on, että saamme olla loppuun asti kotona.