Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Liian paljon melua tyhjästä – Tommi Tapiainen toteaa kolumnissaan, että kesäviikonlopun luontoäänet ovat ruohonleikkuri, lehtipuhallin ja moottorisaha

Kun hoitolapsi innostui testaamaan erityisellä huolella äänijänteitään, tapasi äitini sanoa, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Eikä se ole vähentymään päin. Yleisötapahtumien tunnelmaa kuvataan usein positiiviseen sävyyn sanomalla, että huoneen täytti iloinen puheensorina. Minulle sorina muuttuu usein surinaksi. Näistä erinomainen esimerkki on teatteriesitysten väliajat. Jään mieluummin katsomoon tai pakenen ulos kuin lähden juomaan kahvetta kauheaan kakofoniaan. Moni teatteri tarjoaa varsinkin musikaaleihin korvatulppia. Minusta niitä voisi olla tarjolla myös kahvipöydässä. Mikä siinäkin on, että viimeisinä vuosina sekä teattereissa että elokuvissa on yleistynyt pakonomainen tarve puhumiseen. Voiko suun pitäminen kiinni muutaman tunnin ajan olla niin vaikeaa. Senkin perusteella myytti tuppisuisista suomalaisista voidaan haudata. Sentään busseissa ymmärretään olla hiljaa ja katsella kaihoisasti metsäistä maisemaa. Korkeintaan voi röhiä ja murahtaa, että mää jäisin pois. Vierustoverin sijaan puhutaan estoitta puhelimeen, niin että kaikki varmasti kuulevat joko kehon tai parisuhteen kipukohdat. Aikuisten keskittymiskyky näyttää muutenkin laskeneen lasten tasolle. Kävin pari vuotta sitten katsomassa Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan Jämsän Kinottaressa. Asemasodan vaiheilla pari penkkiriviä edempänä välähteli kalmea valoilmiö. Oli vissiin hyvä tilaisuus selata naamakirjan viimeiset päivitykset, kun korsussa vuoltiin lampunjalkoja. Elokuvissa yritys kuiskatakin kuulostaa monesti huudolta, varsinkin kun sen tekee toimintaelokuvassa. Kumpikin on ihan selviä kovennetun rangaistuksen paikkoja. Hiljaisuuden sanotaan olevan kultaa. Parhaimmillaan se on, kun puolison kanssa luetaan illalla sängyssä vierekkäin eikä kummankaan tarvitse sanoa mitään. Toki hiljaisuus voi olla myös painostavaa lajia. Mykkäkoulu on minullekin sen verran tuttu lapsellisuuden laji, ettei tarvita enää kertauskurssia. Meillä on tapana houkutella pääkaupunkilaisia muuttamaan maaseudun rauhaan. Harvemmin muistutamme, että kesäviikonlopun luontoäänet ovat linnunlaulun sijaan yleensä ruohonleikkuri, lehtipuhallin ja moottorisaha – yleensä vielä tässä järjestyksessä. Siinä ei tahdo kuulla edes omia ajatuksiaan. Ei sillä, että niissä mitään erityistä kuulemista olisikaan. Kirjoittaja on henkilö, joka kirjoitti tämän kolumnin.