Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Huippukääntäjä Arja Pikkupeuran mielestä suomentajan tulee välittää kirjailijan ajatuksia

Palkittu suomentaja Arja Pikkupeura vieraili keskiviikkona Jämsässä kertomassa kääntäjän työstä ja arjesta. Vierailu oli osa Koneen Säätiön tuottamaa Suomentajat lukijoiden luo -hanketta, joka pyrkii tuomaan kääntämistä tutummaksi lukijoille. Pikkupeura on yksi hankkeen 25 kääntäjästä, jotka ovat kahden vuoden aikana vierailleet kahdessasadassa kirjastossa ympäri Suomea. Suomentaminen on elintärkeä osa vieraskielistä kirjallisuutta, mutta usein kääntäjää ei edes tunneta. Jos suomentaja tekee työnsä hyvin, tämän kädenjälkeä ei kuulukaan huomata. Venäläiskirjallisuutta kääntävän Arja Pikkupeuran mukaan kääntäjällä on monta roolia työssään, joista yksi on olla huomaamaton käsityöläinen. – Joidenkin mukaan kääntäjä on taiteilija, joka tekee taideteosta. Minä olen eri mieltä, sillä näen olevani käsityöläinen. Taittelija ilmaisee itseään ja omia ajatuksiaan, mutta minun tehtäväni on välittää toisen ajatukset uskottavasti, Pikkupeura kuvailee. Pikkupeura on Mikael Agricola -palkittu venäjän kielen kääntäjä ja aikuiskouluttaja. Hän opiskeli venäjän kieltä Jyväskylän yliopistossa, mutta ei etukäteen ajatellut ryhtyvänsä kääntäjäksi. Kuitenkin pian valmistumisen jälkeen häntä pyydettiin osaksi työryhmää, joka käänsi venäjänkielistä antologiaa. Nyt hän on kolmenkymmenvuotisen uransa aikana kääntänyt 17 erilaista kirjaa, mukaan lukien lastenkirjoja, romaaneja ja tietokirjoja. Suomentajalla on työssään monta eri roolia Keskiviikkona Pikkupeura vieraili Teatteri Tenhossa kertomassa yleisölle ajatuksiaan suomentamisesta. Esityksen nimi oli ”Suomentajan roolileikki”, sillä Pikkupeuran mukaan kääntäjän tulee esiintyä monessa eri roolissa suomentaessaan toisen teosta. – Mielestäni kääntäjän merkittävin rooli on kulttuurin välittäjä. Me tiedetään tosi vähän meidän naapurista, koska sitä kohtaan on tapahtunut torjuntaa myös historian vuoksi. Mutta jos ymmärrystä voi edistää kirjojen kautta, niin se on erittäin tärkeää, Pikkupeura uskoo. Muita rooleja ovat muun muassa käsityöläinen, viestijä, salapoliisi ja kirjailijan tyylin jäljittelijä. Kääntäjän tulee myös palvella kolmea eri yleisöä: kirjailijaa, kustantajaa ja erityisesti lukijaa. – Koen olevani kolmas pyörä kahden kohtaavan tajunnan välillä. Kirjailija kirjoittaa lukijoita varten, ja minä vain yritän tehdä kirjasta toisen version mahdollisimman huomaamattomasti, Pikkupeura kuvailee. Kääntämisen monet haasteet Suomessa ei lueta kovin paljon venäläisiä teoksia. Vuonna 2012 Suomeksi käännettiin 1455 kaunokirjallisuuden teosta. Niistä 904 oli englanninkielisiä, kun taas Venäjältä niitä tuli vain 23. Suurin osa Venäjän kirjallisuudesta leviää Suomeen vasta Länsi-Euroopan kautta, jos se lyö siellä ensin läpi. Mutta entä jos suomalaisia ei kiinnosta samat teokset, kuin saksalaisia? Pikkupeuran mukaan kääntäjän työ on haastavaa, sillä siinä tulee ymmärtää, miten kirjailija ajattelee. Ei riitä, että sanat käännetään, vaan pitää osata välittää alkuperäinen sanoma mahdollisimman uskollisesti ja tarkasti. Etenkin kirjailijan tyylin jäljittely ja viittausten huomaaminen voi olla haastavaa. – Klassikot eivät vanhene, mutta käännökset voivat vanheta. Ihmisen ajattelu ja Suomen kieli muuttuvat koko ajan. Jos kääntäisin jonkin kirjan uudestaan, tekisin sen varmasti eri lailla, vaikka aina olenkin tehnyt parhaani, Pikkupeura kertoo. Suuri ongelma on myös se, että Pikkupeuran on hankala rentoutua kirjojen parissa. Pitkän kääntämisen seurauksena hän ei osaa lukea kirjoja analysoimatta niitä. – En voi myöskään lukea muuta, kun käännän kirjaa, sillä kirjailijan sanat täyttävät pääni. Se on suuri menetys, sillä lapsena rakastin kirjallisuutta sellaisenaan, Pikkupeura harmittelee.