Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Lotilan oppilaat on nyt listattu kansien väliin – Tuore historiikki kuvaa ammattikoulun vaiheita paperitehtaiden kasvun ajalta

Lotilan ammattikoulun perustamisesta on tänä vuonna kulunut 90 vuotta. Lotilan teollisuusoppilaitos oli yksi ja suurin Yhtyneiden Paperitehtaiden koulutuspaikoista. Sieltä valmistui kaikkiaan 3126 työntekijää paperiteollisuuden tarpeisiin. Ensimmäiset valmistuivat omille työsektoreilleen jo vuonna 1931. Lotilan entinen rehtori Martti Saukkonen on seikkaillut teollisuusoppilaitosten historiassa ja kirjoittanut oppilaitokset näkyviksi. Yhtyneillä oli teollisuusoppilaitoksia Kymin, Mataran ja erityisesti Lotilan paperitehtaiden yhteydessä. Niiden merkitys paperiteollisuudelle oli valtava. Lotilan ammattikoulu vanhassa muodossaan loppui vuonna 2009. Organisaationa se on edelleen olemassa ja keskittyy henkilöstön täydennyskoulutukseen ja uuden työvoiman kouluttamiseen oppisopimusten kautta. Viimeiset vuosikymmenet kirjaksi Lotilan viimeiset vuosikymmenet on nyt tallennettu kirjaksi. UPM teollisuusoppilaitokset -kirjan ovat työstäneet Martti Saukkonen ja Lotilan entinen opettaja Pekka Lehtinen . Lotilan historiasta on jo aiemmin tehty pieniä historiikkeja. Siksi uusi teos alkaa vasta vuodesta 1979. – Emme halunneet mennä enää vanhoihin aikoihin. Alun perin meidän piti tehdä vain matrikkeli oppilaitosten oppilaista ja täydentää vanhoja matrikkeleita. Halusimme kuitenkin kuvata ammattikoulujen historiaa paperitehtaiden voimakkaan kasvun ajasta, sanoo Lehtinen. Koulutus muuttuu Paperitehtaiden viime vuosikymmenet muuttivat koulutusta. Tietotekniikka alkoi kehittyä ja fuusio löi UPM:ssä leimansa omaan koulutukseen. – Vanhoilla teollisuusoppilaitoksilla oli iso rooli kylässä. Koulutuksen pedagogiikkaa kehitti professori Matti Peltonen. Kouluajasta vain yksi kolmasosa oli teoriaopetusta, mutta hyvä teorianhallinta työn oppimisen kautta auttoi paljon prosessiteollisuudessa, selvittää Saukkonen. – Ajatus oli kirjata ylös, ketkä kaikki olivat olleet koulussa ja miten eri opintolinjat kehittyivät. Esimerkiksi 1980-luvun alussa tuli paperinjalostuslinja. Se oli ensimmäinen tällainen koko Suomessa. Kurssit suunniteltiin sen mukaan mikä oli yhtiön tarve. Tekijöiden mukaan lähdemateriaali oli hyvä. Oli johtokuntien pöytäkirjoja, erilaisia esittelymateriaaleja, Työn äärestä ja Walkiakoski -lehtien numerot kyseiseltä ajalta sekä Kymin teollisuusoppilaitoksen historiat ja vuosikertomukset. Oppilasmatrikkelin lisäksi kirjassa on myös tuntiopettajamatrikkelit. Matrikkelien osuus on valtava, noin puolet koko kirjasta. Simulaattoreita ja oppilasvaihtoa Yhtiö satsasi koulutukseen niin, että se menestyi myös kansainvälisesti. Simulaattoreita alettiin kehittää koulutukseen jo vuonna 1986. Niiden lähtökohta perustui Saukkosen mukaan Nokian rakentamiin atomivoimaloihin suunniteltuihin simulaattoreihin. Niillä oli oma roolinsa opetuksen kehittämisessä. Opetusta täydennettiin lisäksi oppilasvaihdolla ulkomaille. – Historiikki on käsikirja, josta voi tarkistaa esimerkiksi oppilaiden nimiä, valmistumispäiviä ja kotipaikkoja. Viimeiset oppilaat valittiin Lotilan kolmevuotiseen koulutukseen vuonna 2005, selvittää Saukkonen. – Itse olen kasvanut Lotilan mukana. Vuonna 1962 tulin sinne oppilaaksi. Oppilaat olivat korvamerkittyjä ja he lähtivät valmistumisensa jälkeen kukin omille paikkakunnilleen. Tarkoitus oli, että kaikki sijoittuisivat työelämään. Metsäteollisuuden murros alkoi vuonna 2005, ja se vaikutti myös teollisuusoppilaitoksiin. Niiden lopun aika alkoi vuonna 2006. Silloin pysähtyi paperikone Voikkaalla ja paperitehtaiden työvoiman tarve loppui. Lotilan iloisempi historia kirjasta puuttuu. Tekijöiden mukaan siitä olisi saanut kirjoitettua toisen kirjan. Elpy eli Entisten Lotilan oppilaiden yhdistys eli Lotilan pojat sen sijaan jatkanevat iloisten tarinoiden kertomista omissa tapahtumissaan.