Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Suomen kärkikartturi, Jouni Lampinen, teki paluun rakastamansa lajin pariin – 10 vuotta sitten tehty lopettamispäätös oli pakon sanelema ja johti lopulta masennukseen

– Vuonna 2010 tein raskaan päätöksen, että lopetan mun kartturin uran. Takataskussa oli viisi SM-kultaa, ja paloa olisi ehdottomasti riittänyt, mutta en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa, Jouni Lampinen kertoo suunnaten katseen kaukaisuuteen. Katseesta huokuu surua, vaikka kaikki on nyt paremmin. Jämsänkoskella lapsuutensa viettänyt Lampinen oli hulluna ralliin jo pienenä. Hän otti fillarin alle ja sotki Myllymäkeen Risto Salosen ”rallitalliin” haistelemaan bensankatkua ja hengittämään moottoriurheilua. ”Työmiesten kakarat ei rallia aja” Lampinen osti isältään salaa ensimmäisen kilpa-autonsa samana päivänä, jolloin hän kävi myös allekirjoittamassa työsopimuksen Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n kanssa. – Päräytin Ladalla kotitalon pihaan. Isä käski minun hankkiutua siitä eroon, sillä työmiesten kakarat eivät rallia aja. Poika ei isänsä käskyä kuunnellut. Vähitellen hän kuitenkin siirtyi kuskin paikalta viereiselle penkille. Ensimmäisen voitto kartturina tuli vuonna 1986 Lampisen oppi-isän Risto Salosen kyydissä. Vuonna 2007 Lampisesta tuli jämsäläisen rallikuskin Joonas Lindroosin kartturi. He voittivat neljä SM-kultaa perättäisinä vuosina. ”Koin, että koko linjajohto oli minua vastaan” Elämä oli mallillaan. Lampisella oli perhe ja ihana koti. Hänellä oli mielekäs työ tehdaspalveluiden automaatiopuolella, ja se jousti myös tarpeen vaatiessa. – En vaihtaisi niitä 25 vuotta automaatiossa pois mistään hinnasta. Ei minulle annettu siellä mitään erityisvapauksia, mutta minun oli mahdollista vaihtaa vuoroja kavereiden kanssa niin, että sain ralliviikonloput vapaiksi. Vuonna 2009 jysähti pommi – yt-neuvottelujen seurauksena Lampinen siirrettiin tuotannon puolelle paperimieheksi. Hän muistaa ensimmäisen keskustelun uuden esimiehen kanssa elävästi. Esimies kehotti kartturia unohtamaan intohimonsa ja keskittymään työntekoon. –Kerran olin vaihtanut vuorokaverini kanssa vuoroa, jotta sain vapaata MM-rallia varten. Työkaveri tuli kuitenkin kipeäksi.  Olimme Joonaksen kanssa Myhinpäässä nuotittamassa MM-rallia varten, kun esimieheni soitti. Lampisen mukaan esimies sanoi, että paperikone pysäytetään, jos hän ei tule tekemään alkuperäistä vuoroaan parin tunnin päästä. Työkaverit olivat kuitenkin Lampisen puolella. He tekivät koneelle lajinvaihdon, jotta vuorossa pärjättiin ilman yhtä tekijää. – Mielestäni esimieheni ei vain halunnut nähdä tuota vaihtoehtoa. Enhän minä voinut noin vain jättää MM-rallin nuotitusta kesken. Hän oli työsuojeluun yhteydessä, mutta sai kokoon kutsutulta raadilta kylmää vettä niskaansa. – Työsuhdepäällikkö sanoi minulle, että ymmärrän sinun olevan kiusaantunut, mutta kiusattu sinä et ole. Koin kuitenkin, että koko linjajohto oli minua vastaan. En saanut ajoittaa lomiani ralliajankohdiksi, ja työtehtävänikin muuttuivat huonommiksi. Video: Lampinen antaa Lindroosille ohjeita Kangasniemirallin EK2:lla Masennus vei aloitekyvyn ja tunteet Lampinen anoi turhaan siirtoa takaisin tehdaspalveluihin. Rallin lopettaminen tuntui ainoalta ratkaisulta. Lampinen kertoo, että jos olisi tiennyt ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella, hän olisi jättänyt työnsä silloin. Perheellisenä ja asuntovelallisena hän kuitenkin koki olevansa taloudellisista syistä jumissa UPM:llä. – Tilanne oli ihan järkyttävä. Muistan Helsingin Sanomien jutun ”Suomen paras painolasti”, jossa kerrottiin lopettamispäätökseni tulleen yllätyksenä kuskillekin. Se oli järkytys myös Joonaksen vanhemmille. Lumipallo pyöri jo kiihtyvää tahtia alas mäkeä kasvaen koko ajan suuremmaksi. Lampinen muistelee lopettamisesta seuranneita vuosia ja kertoo kulkeneensa silloin täydessä sumussa. Vuonna 2014 kaiken päälle tuli vielä avioero. –Olin sellaisessa horroksessa, etten tuntenut mitään, vaikka elämäni mureni pala palalta. Pian Lampinen huomasi, että kaikki voimat olivat poissa. Aiemmin energisestä ja aikaansaavasta miehestä tuli passiivinen. Lampisten vanhin lapsi huomasi, ettei isällä ole kaikki kunnossa. – Yhtäkkiä huomasin, etten yksinkertaisesti pääse enää sohvalta ylös. Poikani potki minua persuuksille, ja yhteinen enduroharrastuksemme piti minut järjissäni. Poika muutti kuitenkin työn perässä Tampereelle, ja isä jäi ilman sparraajaa. Lampinen kertoo, että pahimpina masennuskausina pulloon tarttuminen ei suinkaan ollut se radikaalein mielessä pyörinyt ratkaisu. Pahimmillaan tilanne oli vuoden 2018 keväällä. Onneksi elämään oli jo astunut uusi rakkaus. – Vaikka Sonja oli jo elämässäni, oli mun vaikea puhua masennuksesta hänen kanssaan, tai kenenkään kanssa. Päätös, josta alkoi uusi elämä Eräänä kesäpäivänä kaikki oli selvää. Lampinen tajusi, että nyt on hänen hetkensä repäistä itsensä irti. – Ajattelin, että on ne toisetkin liiton päivärahoilla eläneet. Lapsetkin olivat jo aikuisia, joten taloudelliset paineet olivat helpottaneet. Irtisanoutuminen oli loistava päätös, ja sen ansiosta uskallan myös puhua tästä nyt ääneen. Kesä meni lomaillessa ja päätä ”korjaillessa”. Sen jälkeen miehellä on ollut määräaikaisia työpestejä. – Isoin kiitos kuuluu Sonjalle, joka sai mun pään kuntoon sen kesän aikana. Päätös oli uuden elämä alku – elämän, johon rallikin on tehnyt paluun. Lampinen on pitänyt Lindroosiin yhteyttä viime vuosina kiihtyvällä tahdilla. Kun Lindroos pyysi tammikuussa entistä kartturiaan apuun testikierroksille, ei vastausta tarvinnut kauan miettiä. – Sitten yhtäkkiä edessä olikin F-rallisarjan kauden ensimmäinen osakilpailu. Rehellisyyden nimissä epäröin vähän itsekin, että miten palikat osuvat kohdilleen. Voittoprosentti kahden kisan jälkeen on tasan 100, joten ihan hyvin ne taisivat loksahdella paikalleen, Lampinen naurahtaa ja hymyilee leveästi.