Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kuinka sujuu kesä ilman kesätoria Eija Helpiölä?

–  Aamulla taas kun kävin kaupassa, niin minulta kyseltiin, koska tori alkaa, kertoo Länkipohjan kesätoriperinteen luoja Eija Helpiölä . Viimeiset 27 vuotta hän on viettänyt kesänsä hyvin eri tavoin kuin nyt. Ilman tapahtumien peruutuksiakin tämä vuosi olisi ollut epätavallinen, sillä Helpiölä jäi eläkkeelle viime syksynä. Vaikka kesätori on ollut kesäkuun ajan hiljainen, ei se ole estänyt Helpiölän puuhastelua. –  Nyt vähän tuntuu, että missä vaiheessa sitä olisi ehtinytkään. Joka päivä huomaan, että kello onkin jo taas viisi. Muun muassa puutarhatöissä ja pihahommissa aika on kulunut hyvin. Lastenlapset oppivat jatkuvasti uutta ja heidän lomaillessaan mummun luona riittää aina tekemistä. Helpiölä on puuhaillut niin vanhan lipaston tai pihan kunnostamiseen ja perhosbaarinkin kokeilun parissa. Päivätyössään pankin asiakaspalvelijana hän kertoo olleensa erinomaisella näköalapaikalla. 40 vuoden aikana Helpiölä kohtasi kyläläisiä jokaisesta ammatista ja näki elämäntapoja laidasta laitaan. Muiden auttaminen ja yhdessä ratkaisujen etsiminen on ollut Helpiölälle mielekästä läpi koko uran. Kaikesta huolimatta ensimmäisen kesätorittoman lauantain tapahtumat eivät ole jääneet erityisesti mieleen. Helpiölä muistelee käyneensä silloin kylällä, mutta muuten tämä historiallinen lauantaipäivä sulautui arkeen tavallisesti. Erilainen lomakesä on tervetullut, tosin samaan aikaan hieman harmillinen. Lauantait ovat alkaneet hiljalleen menettää entistä merkitystään. Uudenlaista arkea kuvaillessaan hän kertoo rakkaasta harrastuksestaan lintujen katselusta. Helpiölä voi viettää terassillaan tunnin, jos toisenkin ja vieläkään ei ole kiire mihinkään. Tällaista hänellä ei ole ollut vuosikausiin. Kesätorilla vuodesta 1993 Pöydällä lojuu ainakin yksi täysi laatikollinen kuvia kesätorien tapahtumista vuosien varrelta. Perinne lähti aikanaan siitä, että Helpiölää suretti hiljentynyt kylänraitti. Toista se oli 70-luvulla. Paikkakunnan kesäasukkaillekaan ei tuntunut olevan tapahtumia, sillä heinäkuun aikaan hän näki kylällä lorvailijoita, jotka silmin nähden etsivät viihdykettä. Pankissa työnsä ohella hän keräsi valtavan laajaa paikallistuntemusta. Tavatessaan monenlaisia tekijöitä ja taitajia, löytyi aina uutta ohjelmaa kesätorille. Helpiölä itse kuvailee toria sellaisena, jossa kaikilla on vapaus olla ja tulla, kun huvittaa. Järjestäjälle riittää, että hän tekee koko ajan yhteistyötä monen eri tahon kanssa. Se antaa hänelle valtavasti. –  Kesätori ei ole minun, se on yhtä lailla ei kenenkään sekä kaikkien. Ensimmäisen kesätorin ohjelman Helpiölä suunnitteli itse, mikä toi mukanaan valtavasti hommaa. Toritapahtumat ovat pysyneet tähän asti hyvin samanlaisena, sillä konseptia ei ole ollut tarpeen muuttaa. Antiikkitorista sekä juhannusaatosta on aikojen saatossa tullut suosituimmat toripäivät. Tähän mennessä torilla on nähty kulttuuria aivan laidasta laitaan, agilitysta voimanostoon, kulttuuria sekä musiikkia. Helpiölä painottaa seurustelua ja ihmisten yhteen tuomista. Sinnikyyttä sekä monenlaisia projekteja Helpiölän lapsenlapsetkin muistelevat jo torilta saatavia herkkuja sekä arpajaisvoittojaan. Arpajaiset ovat monelle kesän viikkojen kohokohta. Helpiölä kuitenkin paljastaa, että on itse mieluummin kahvilla arvonnan aikaan. Hän selkeästi sitä ihmistyyppiä, jolla on projekteja aina meneillään. Keväällä Helpiölä laski nähneensä yli 60 lintulajia Hiukkaanlahdella ja pihamaallaan. Puutarhanhoidon ja vanhojen tavaroiden lisäksi kuvat kiinnostavat häntä paljon. – Silmäni näkevät usein jotain kaunista ja käsieni lävitse kulkee kaikkea vanhaa, Helpiölä kuvailee. Helpiölä kuvaa itse päivittäin ja keräilee sekä katselee mielellään vanhoja valokuvia. Hän on pyytänyt useita vanhoja kuvia nähtäväkseen tuttaviltaan ja tehnyt niistä oivalluksia paikallisesta historiasta. Lisäksi hän on nauttinut lähimatkailusta, retkistä metsiin tai esimerkiksi Kuhmoisiin jo kauan ennen koronaa. Lisäksi hän kuuntelee kyläläisten tarinoita sekä kirjoittaa itse. Hyvin hämäläiseen tapaan hän kokee, että hänen kuuluu pitää huolta omasta ideastaan ja hoitaa alulle laittamansa. Sitkeäkin hän on. Alussa Helpiölä ei suostunut uskomaan vanhempia miehiä, jotka olivat sitä mieltä, että kesätorihommaan ei kannattaisi ryhtyä. Hän piti pintansa, että tästä tulee hyvä. Helpiölä pohtii, että hänestä ei kuitenkaan olisi yrittäjäksi. Hän kertoo omaavansa huonon ajantajun sekä hinnoittelutaidon. Tosin hän on hyvä muistamaan ihmisiä ja heidän tarinoitaan, sekä sommittelemaan niin asioita kuin ihmisiä. –  Olisi varmaan pitänyt alkaa sommittelijaksi. Helpiölä nauttii tiedon jakamisesta, ja osittain sillä oli osansa myös kesätorin syntymisessä. Hän näyttää mielellään muille uusia asioita ja millaisia taitoja kenelläkin on. Paljasjalkaisena längelmäkeläisenä hän tuntee lähes jokaisen paikallisen ja toritekemistä hän kuvaileekin kotiseututyöksi. Uusia ohjeistuksia seuraten eteenpäin Tänä kesänä tapahtumat jäävät välistä, vaikka täysi ohjelma oli valmis jo alkuvuodesta ja kaikki oli laitettu jo kalenteriin. – Emme halua vaarantaa kävijöitä vanhemmasta ikäpolvesta. Loppukesän osalta suunnitelmat ovat vielä auki, jos torin voisi järjestää elokuussa tai syyskuun puolella. Helpiölä tekee päätöksen seuraten yleistä ohjeistusta ja tartuntatilannetta. – Vaikka tori antaa monelle paljon, ei se ole kenenkään elinkeino, eikä niin välttämätön. Kaikki muukin on ollut kevään ajan puristuksessa ja paljon tärkeämpää. Helpiölä muistelee ensimmäiseltä kesätorilta otettua valokuvaa, jossa hän pitelee kylttiä myytävistä karikatyyreistä. Kuvateksti kuului jotenkin, että Eija Helpiölä katsoo luottavaisena torin tulevaisuuteen. Näin hän kuulemma voi tehdä yhä.