Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Mieltä jos toistakin – Tommi Tapiainen puolustaa jokaisen oikeutta mielipiteeseen, joskaan ei henkihieveriin asti

Maailmaan mahtuu paljon mielipiteitä. Aina niissä ei ole mitään mieltä. Valistusajan filosofin Voltairen sanomaksi on laitettu lausahdus "Olen eri mieltä kanssanne, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttanne sanoa mielipiteenne". Muotoilujakin on monia. Ajatus lienee tärkein, muu on pilkun halkomista. Voltaire halusi uudistaa yhteiskuntaa. Hän kannatti mm. ihmisoikeuksia, mielipiteen- ja uskonvapautta, sekä oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin. Näin siis 1700-luvulla. Pikakelataanpas lähestyvälle 2020-luvulle. Aika monenkin olen kuullut voivottelevan, että enää ei uskalla sanoa yhtään mitään. Olen eri mieltä asiasta, mutta puolustan heidän oikeuttaan sanoa niin – en kylläkään henkihieveriin asti. Minä tunnustan sanoneeni useinkin, että onneksi emme elä yhtenäiskulttuurissa, oli kyse sitten pukeutumisesta, kulutuksesta tai elämäntavoista. Ei tarvitse kuulua muottiin. Avoimessa yhteiskunnassa kaikkien on saatava olla vailla pelkoa oma itsensä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Onneksi enemmistö enemmistöstä ymmärtää, etteivät vähemmistön yhtäläiset oikeudet ole heiltä pois. Aika on vihdoinkin kypsä, että luutuneita käsityksiä kyseenalaistetaan. Jotkut vain eivät ole tottuneet siihen, että heidän ajattelunsa haastetaan. Molemminpuolisen kritiikin voi tehdä rakentavasti. Aivan kuten vallitsevat käsitykset, myös mielipiteillä on tapana vanhentua. Harvan mielestä maa on litteä ja ehkä yhtä harva haluaa naisen vaikenevan seurakunnassa. Kun säilöö vaatteita mökin ullakolla vuosikymmeniä, ummehtuvat ne väkisin. Kun kasvattaa lapsensa tynnyrinsä ja elää itse minkä värisessä kuplassa hyvänsä, käy omalle ajattelulle samoin. Olen jokusen kerran kuullut halventavan mielipiteen edustamastani ryhmästä. Kun olen ollut hiljaa ja tuijottanut sanojaa, hän on kiirehtinyt lisäämään, ettei tietenkään tarkoita minua. Sekö tekee sanomisesta hyväksyttävän? Pastori Martin Niemöllerin kuuluisimmat sanat ovat runomuodossa. Ensin he tulivat... kertoo siitä, kuinka natsi-Saksassa erilaiset vähemmistöt katosivat yksi kerrallaan, eikä runon kertoja puolustanut heitä, koska eihän ollut yksi heistä. Lopulta häntä itseään tultiin hakemaan, eikä ollut enää ketään puolustamassa häntä. Suomessa mielipiteen muuttamista on pidetty raukkamaisuutena. Onko se kuitenkin enemmän suurta rohkeutta?