Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Abnormeja vaivoja – ”Meikäläiselle on kasaantunut vuosikymmenten mittaan epätavallisia onnettomuuksia tai sairauksia”

Olen tullut vuosikymmenten epävirallisten kuulopuheiden perusteella siihen johtopäätökseen, että normaalit ihmiset saavat normaaleja sairauksia ja vaivoja. Mutta meikäläiselle, enemmän tai vähemmän kahjolle tulee selittämättömiä sairauksia ja vaivoja, joiden syistä lääkäreilläkään ei ole varmuutta – korkeintaan aavistus. Normaalit ihmiset sairastuvat sepelvaltimotautiin, diabetekseen, nivelrikkoon tai muuhun kunnialliseen tautiin. Tai sitten he kaatuvat hiihtolenkillä ja katkaisevat konttinsa tai liukastuvat ja pamauttavat päänsä sairaalakuntoon. Mutta meikäläiselle on kasaantunut vuosikymmenten mittaan epätavallisia onnettomuuksia tai sairauksia. Vuosikymmeniä sitten rekka jyräsi vahingossa (lue kännissä) oman autoni päälle ja jouduin henkitoreissani taistelemaan elämästä ja kuolemasta yli puoli vuotta. Runsas kymmenen vuotta sitten minulle tuli retina ablaatio! Eli toisesta silmästäni repsahti verkkokalvo ja näkö oli lähteä. Onneksi taitava silmäkirurgi pelasti kolmella leikkauksella valtaosan näöstä. Leikkaus oli yksi osa hoitoa ja leikkauksen jälkeen oli asentohoito eli opettelin nukkumaan istualtani muutaman viikon ajan. Ei sekään onnistu kaikilta akrobaateilta. Kun rekan yliajama polveni vaati tekonivelleikkauksen muutama vuosi sitten, niin eikös leikkaus epäonnistunut – kuten normaalitapauksissa ei tapahdu. Polveeni iskettiin vääränlainen tekonivel ja luut sahattiin väärään asentoon. Polvi rupesi kyllä taipumaan, mutta väärään suuntaan. Melkein ehdin jo hakea sirkuksesta työpaikkaa ennen kuin tehtiin korjausleikkaus. Ja nyt heinäkuussa minuun iski niinkin hieno sairaus kuin nielun para-/retrofaryngeaalipaise. Eli nielupaise, joka vaati pikaisen nukutuksessa tehtävän leikkauksen TAYSissa. Kyllä lääkärit, kirurgit ja erikoislääkärit Jämsässä ja Tampereella olivat moisia tapauksia nähneet, mutta yksiselitteistä syytä mokomalle ei kuulemma ole. Tässä nyt vetkutellaan kotihoidossa erilaisten lääkkeiden kera nauttien ainoastaan kylmiä pehmeitä ruokia (sosekeittoja, mehuja ym.). Huonoin puoli näissä epätavallisissa taudeissa on, että luulen olevani jotenkin erikoinen tai erityislaatuinen persoona, kun minua siunataan tällaisilla sairauksilla. Niinpä tiedän olevani kotihoidossa erityisen hankala potilas ja vaadin myös erikoista palvelua ja hoitoa. Onneksi vaimoni on yli 45 vuoden aikana oppinut sietämään kärsimättömyyttäni ja omalaatuisuuttani. Eipä muuta, kun sairastellaan ja äksyillään me abnormit! Kirjoittaja on jämsäläinen yhteiskuntatieteiden tohtori.