Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Jämsäläislähtöinen Heikki Häiväoja päätyi ihmeen kautta omalle alalle – ”En oikein osannut edes piirtää”

Heikki Häiväoja syntyi Alhojärvellä, Erolan torpassa, yhdeksän vuosikymmentä sitten. – Äitini ja isäni tekivät aina työtä. He raivasivat omin käsin metsästä hehtaarin pellon, joka toi ruuan perheemme pöytään, Häiväoja muistaa lapsuuttaan. Häiväojan lapsuusmuistoissa siintää myös sota. Kun maita jaettiin sodan jälkeen siirtolaisille ja muille tarvitseville, Erolan tilakin sai hieman lisämaata. Siinä vaiheessa perheen isä jo sairasteli ja talon työt olivat pitkälti Heikki-pojan harteilla. Nuori mies oli käynyt Olkkolan kansakoulun. Siellä oli kaapin päällä Uno Cygnaeuksen patsas, jota hän ihaili. – Se oli ensi kosketukseni kuvanveistoon. Kotona Heikki veisteli puupalikoista karhuja ja ajatteli ryhtyvänsä rakennusmieheksi. Näytti siltä, ettei kotitila antaisi pitemmän päälle riittävää tuloa. En osannut edes piirtää Kun Heikki oli 18-vuotias, tapahtui ihme, joka muutti elämän suunnan. Hän pyrki ja pääsi silloiseen Taideteolliseen keskuskouluun Helsinkiin. – En olisi ikinä uskonut pääseväni sinne. En oikein osannut edes piirtää, Häiväoja muistelee. Tätä ennen hän oli opiskellut lukuvuoden Jämsän kansanopistossa. Se oli antanut ajatuksille avaruutta. Oli olemassa muutakin kuin maanviljely, tukin uitot tai rakennushommat. Opistonuoret tekivät matkan Helsinkiin; eikä pääkaupunkiin lähtö ihan mahdottomalta tuntunutkaan. – Opiston rehtori Aino Järveläinen oli hieno, sivistynyt ihminen, joka rohkaisi nuoria elämässä eteenpäin. Hänen ansiostaan uskaltauduin hakeutumaan jatko-opintoihin. Kilpailuja ja tilaustöitä Koitti uusi elämänvaihe. Uutteruuden Häiväoja oli oppinut kotona, ja samalla tyylillä alkoivat opinnot Ateneumissa. Heikin opettajalla oli koululla oma työhuone, jonne hän otti lahjakkaan oppilaansa apulaiseksi. Työtä tehden Heikki rahoitti opintonsa. – Opettajani otti osaa moniin kilpailuihin. Niin minäkin opin, miten kilpailuihin osallistutaan. Siitä oli paljon hyötyä jatkossa. Heikki valmistui kuvanveistäjäksi vuonna 1952. Alunperin hän erikoistui rakennusten koristeiden tekoon, mutta sellaisia ammattilaisia ei enää juuri tarvittu. Ura urkeni toista kautta. – Osallistuin suunnittelukilpailuihin ja tein tilaustöitä. Minusta oli kiinnostavaa saada valmis aihe, jota aloin työstää, Häiväoja kertoo. Sota oli edelleen kuin eilinen päivä. Sankarihautausmaiden liepeille tarvittiin muistomerkkejä. Sellaisia Häiväoja suunnitteli useita kymmeniä eri puolille maata. Hopeamarkka oli pitkäikäinen Kaikkiaan Heikki Häiväoja on tehnyt satoja veistoksia, pienehköistä kivi- ja pronssifiguureista aina suuriin betonisiin tilateoksiin. Häntä arvostetaan erityisesti symboliikan taiturina. Tunnetuin ja jokaisen taskusta löytynyt Häiväojan suunnittelutyö oli hopeamarkka. Sen hän muotoili vuonna 1963. Myös viiden markan kolikon hän suunnitteli vuonna 1972. – Ei minua euron tulo harmittanut. Markan elinikä oli kolikoksi pitkä, hän sanoo. Synnyinpitäjästä löytyy muutamia Häiväojan töitä. Jämsän Kivipankilla on kotiseutumies Kalle Niemisen muotokuva. Vanhan lukion takana on paperipatruuna Juuso Waldenin muistomerkki. Tuorein työ on Rauhan ja sovinnon muistomerkki Jämsän kirkonmäellä, jonka ideaa taiteilija kuvailee seuraavasti: – Kun siinä kaksi erillistä ristiä käännetään yhteen, niistä tulee ehyt kivi. Mutta kun erkaannutaan, tulee kuolemaa molemmille. Yksi teos Jämsästä puuttuu Jämsään piti tulla vielä eräs teos. Siihen ei kuitenkaan löytynyt rahoitusta – eikä suurta haluakaan. Nimittäin talvi- ja jatkosodan muistomerkki Jämsästä puuttuu. Se oudoksuttaa Häiväojaa yhä. – Olin jo suunnitellut muistomerkin oma-aloitteisesti, mutta tänäkin päivänä jämsäläiset tekevät veteraaneille kunniaa vapaussodan patsaan äärellä. Jämsäläisten penseydestä huolimatta teos kuitenkin valmistui. Kun Erkki Fredrikson Keski-Suomen museolta näki luonnoksen, hän esitti, että siitä tehtäisiin Sotainvalidien Veljesliiton muistomerkki. Niin alunperin Jämsään suunniteltu muistomerkki Palanut metsä nousi vuonna 2010 Jyväskylään Cygnaeuksen koulun pihalle. Siteet Jämsään säilyvät Ikämies katselee kiitollisena töidensä jälkiä. – Päivääkään en ole katunut, että lähdin tälle tielleni, sanoo ensi lauantaina syntymäpäivää viettävä taiteilija ja pitkäaikainen kuvataiteen opettaja. Vastaanottoa leskeksi jäänyt mies ei järjestä. Ateljeekin on vuokrattu jo nuoremmille. – Synnyinkotini Alhojärvellä on perheeni kesäpaikka. Pellot ovat vuokralla. Niiden viljeltynä pitäminen on kunnianosoitukseni vanhempieni elämäntyölle.