Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Nokkosryteiköstä paratiisin esikartanoksi – Tuulan puutarhassa monivuotiset kukat suorastaan vauhkoontuvat kasvamaan

Koivukuja johdattelee tietä Tuula ja Jorma Alhonniemen pihapiiriin. Kukkapenkit uhkuvat loppukesän väriloistoa ja talon takana siintää Alhojärvi. Toisin sanoen: nyt on taidettu tulla paratiisin esikartanoon. Kun Tuula tuli emännäksi taloon yhdeksän vuotta sitten, näkymä oli toisenlainen. Piha oli ryteikköä, jossa kasvoi lähinnä nokkosta ja horsmaa. Nokkonen oli toisaalta hyväkin merkki. Maassa olisi kasvuvoimaa, sillä vihulainen ei viihdy vähäväkisessä alustassa. – Nykyinen puutarha on minun luomukseni. Puolisoni Jorma kyllä auttaa raskaammissa hommissa ja leikkaa nurmikon, Tuula kuvailee pariskunnan työnjakoa. Vauhtiin päästyään Tuula raivasi ensin yhden kukkapenkin, sitten toisen ja kolmannen ja niin edelleen. – Piha-aluetta on suunnilleen kaksi hehtaaria, josta pelkkiä kukka-alueita on noin 500 neliötä. "En edes lannoita kukkia" Loppukesä on perennojen kulta-aikaa. Tuulan erikoisalaa ovatkin juuri monivuotiset kukat, sillä yksivuotisten esikasvatus vaatisi isot ja valoisat tilat. Pihan paraatipaikalla katse tarttuu ensin suihkualtaaseen ja sen takana liekehtivään palavanrakkauden pehkoon. Samalla muistelen omia palaviarakkauksiani, siis kukka-sellaisia. Siellä ne sateen piiskaamat ruipelot makaavat kotona pitkällään maassa. Mutta Tuulan palavatrakkaudet sojottavat uljaina pystyssä. Kaiken lisäksi ne ovat päätä pidempiä kuin emäntänsä. Pulskia ovat muutkin perennat, joten mikä saa ritarinkannukset ja muut komistukset kasvamaan Alhonniemellä pidemmäksi kuin muualla? – En osaa sanoa muuta kuin savipohjaisen maaperän, mikä pidättää kosteutta. En edes erityisemmin lannoita kasvejani. Vain tuhkaa ja kalkkia niille välillä annan, vastaa puutarhuri. Ehkäpä oman lisänsä kasvuoloihin antaa entinen pellonpohja ja läheinen järvi, mikä tekee pienilmaston suotuisaksi. Mutta tärkein elinvoimatekijä lienee emännän kukkaispeukalo. – Puutarhaharrastus on minulla verenperintöä, sillä isäni oli intohimoinen kotipuutarhuri, kertoo Järvenpäästä kotoisin oleva Tuula. Erilaisia teema-alueita Kukkien hoitaminen alkaa keväällä, jolloin sipulikukat ja muut varhaiset kukkijat alkavat nostella päitään pälvipaikoista. Viimeiset syysleimut jaksavat kukkia melkein marraskuulle. Kukkatarhurin kesäpäivät kuluvat aamusta iltaan kitkien, kuopien ja uusia kasveja istuttaen. Tuulalla on puutarhassaan noin 700 erilaista kukkaa. Perennojen lomassa kasvaa myös erikoisia puita ja pensaita. Suuri pihamaa jakautuu eri teemojen mukaan. Parhaillaan Tuula työstää korkean kuusiaidan juurella olevaa metsäistä nurkkausta. Erilaiset havut, rodot ja kuntta tekevät tästä puutarhan osasta hämärän ja salaperäisen. Pihan perukkaan on puolestaan kaivettu ympyriäinen vesiaihe, ja kosteikon keskellä on saari. – Saareen johti kaarisilta, mutta se meni rikki. Jorman pitäisi rakentaa nyt uusi silta. Rikat pois, ruusut tilalle Pihalta löytyy myös ruusutarha, jossa on yli 52 erilaista puistoruusua. Ruusujen ohella puutarhan omistajaa miellyttävät liljat, joita on myös kymmeniä erilaisia. Rakkain puutarhan osa-alue Tuulalle itselleen on kuitenkin monia eri lajeja puskeva rinne, jota hän kutsuu aidanteeksi. Se on 24 metriä pitkä kukkamaa, jossa aina joku kasvi kukkii. Aidanteen keskellä kulkee pienistä betonilaatoista sommiteltu polku. Laatatkin Tuula on valanut itse. Rikkaruohoja ei juuri näy. – Sitkeällä kitkemisellä olen saanut voikukan ja rönsyleinikin katoamaan. Vuohenputkikin on lähes hävinnyt. Rikkakasvit Tuula kiikuttaa kompostiin, missä ne vuosien myötä muuttuvat uudeksi mullaksi. Talvella joutaa istumaan Puistopuutarhan sopukoissa on siellä täällä penkkejä ja majoja, joissa voisi istahtaa ja katsella ympärillä olevaa kauneutta. – Harvoin kuitenkaan istun, kun aina tekee mieli nyppäistä jotain kohtaa. Kesällä työntouhu katkeaa vain pyrähdyksiin puutarhamyymälöihin joko Suomessa tai ulkomailla. Suomen kartalle hän on ympyröinyt tärkeimmät kotimaan puutarhakohteet. – Jos näen jossain myynnissä erikoisuuden, sen perään on lähdettävä ajamaan. Nyt vain on niin, että Suomessa ei ole enää paljon ostettavaa, sillä kaikki mahdolliset lajit ovat jo täällä meidän pihalla. Talvella istumiselle on enemmän aikaa. Silloin innokas puutarhuri tekee muistiinpanoja, lukee puutarhalehtiä sekä suunnittelee uusia istutuksia.