Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Jämsäläislähtöinen Siiri Perälä, 27, sai huojentavia uutisia - Laajalle levinnyt syöpä on tältä erää selätetty: "Muutaman ensimmäisen kuukauden aikana kävi mielessä, että kuolen"

Siiri Perälä sai syyskuussa huojentavia uutisia: syöpä on poissa. – Loppukuvaukset jännittivät. Olin laskenut päiviä jo monta kuukautta. Jämsäläislähtöinen Perälä, 27, sai huhtikuussa tietää, että hänellä on laajalle levinnyt syöpä. Suurin kasvain oli rintarangan alla, josta kasvaimen epäillään saaneen alkunsa. Noin 10 x 14 sentin kokoinen kasvain painoi laskimoita ja sydäntä. Syöpä oli ehtinyt levitä myös keuhkoihin, sydämeen, solisluun kuoppaan, imusolmukkeisiin, maksaan, pääkallon luihin ja munuaisiin. Lue lisää: Syöpä pysäytti jämsäläislähtöisen futsal-pelaaja Siiri Perälän, 27 – Ajatus maajoukkueen tulevista EM-karsinnoista antaa voimaa vaikeina hetkinä – Muutaman ensimmäisen kuukauden aikana kävi mielessä, että kuolen, mutta kun olo koheni niin nopeasti, sitä ei enää pohtinut. Perälä kertoo, että paraneminen ei ollut suuri yllätys, koska jo kesän välikuvissa kasvain oli pienentynyt reilusti. Ja kun lääkäritkin olivat toiveikkaita koko ajan, oli myös hänen itsensä olo varma. – Sain erilaisia sytostaatteja alussa kuin lopussa. Kolme ensimmäistä hoitoa jouduin jäämään sairaalaan yöksi ja lopuksi hain hoitoa vain aamuisin. Yhteensä minulla oli kahdeksan hoitojaksoa. Perälä voi sytostaattihoitojen aikana pahoin, ja hemoglobiinin laskeminen sai hänen olonsa heikoksi. Alimmillaan Perälän hemoglobiini oli 74, kun naisten yleinen viitearvo on 117–155 välissä. – Lopulta sain verta ja olo koheni heti. Huippukunnosta oli apua Perälä pelaa Futsalia naisten SM-sarjassa, ja huippukunto onkin auttanut häntä paljon taistelussa sairautta vastaan. Espoossa nykyisin asuva urheilija kertoo, että hän on ollut koko toipumisen ajan mukana joukkueensa Golden Futsal Teamin harjoituksissa, vaikka hän ei ole kaikkeen osallistunutkaan. – Minulle on nyt tehty oma kuntoutusohjelma. Kausi alkaa 10. lokakuuta ja on tarkoitus, että pystyn pelaamaan. Perälä sanoo, että hänen sydämensä ei tykännyt syöpähoidoista ja osittain siksi urheiluun palaaminen on tapahtunut hitaasti. Nyt olo kohenee kohisten. – Viikko sitten en jaksanut roikkua sekuntiakaan leuanvetotangossa ja eilen pysyin jo 40 sekuntia. Vaikka aivan optimaaliseen huippukuntoon on vielä matkaa, Perälä uskoo, että hänestä on hyötyä muulle joukkueelle pelikentällä. Futsal-kauden avausottelua hän odottaa kuumeisesti. Kausi alkaa Porissa, jossa vastustajajoukkueen maalia vartioi Perälän oma sisko Martta. – Aion ainakin yhden maalin tehdä. Mutta jos itse en tee enempää, niin muut tekevät. Kyllä me voitamme ottelun, Siiri Perälä uskoo. Uusiutumisriski on suuri Syöpää ja sairastamista Perälä ei enää ajattele aktiivisesti. Hän tiedostaa, että sairaudella on suuri uusiutumisriski – hänen kohdalla puhutaan 30–50 prosentin mahdollisuudesta. – En ole hirveästi sitä miettinyt, koska ei voi elää, jos pelkää koko ajan. Lähinnä silloin, kun on ottanut sydämestä, olen miettinyt, että toivottavasti se kestää. Syöpähoitojen myötä Perälältä lähtivät niin hiukset kuin silmäripset ja kulmakarvatkin. Hän kertoo, että etenkin hiusten lähteminen oli kova paikka. Perälä odottaa sitä hetkeä, kun hänelle voi taas letittää peleihin hänen tavaramerkiksi muodostuneet kaksi päänmyötäistä ranskanlettiä. –  Loppuviikosta huomasin, että karvat ovat alkaneet kasvaa takaisin ja ripsetkin erottuvat taas. Perälän terveyttä seurataan tiiviisti ja seuraava kontrolli on jo joulukuussa. Vasta viiden vuoden kuluttua uusiutumisriski on hävinnyt. Perälä joutuu vielä syömään antibiootteja keuhkotulehduksen estämiseksi ja sydänlääkettä, jonka hän saa pian lopettaa. Jauhelihakastiketta ja sipsejä Perälä ei enää liiemmin syö, vaikka ne ovat olleet hänen suosikkejaan. Perälä vinkkaakin, että jos syöpähoidoissa käyvä haluaa jatkossakin nauttia lempiruoistaan, niitä ei kannata syödä sytostaattihoitojen aikana. Syöpä-kortti esiin, jos ei jaksa Sairaus ei ole muuttanut Perälää, eikä hän koe, että ihmiset kohtelisivat häntä eri tavalla. Itse hän nauraa, että välillä hän toki voi väläyttää syöpä-korttia, mutta sitä tapahtuu ainoastaan silloin, kun hän ei jaksa tehdä jotain. – Luonto on tullut minulle tärkeämmäksi. Oli ihanaa, kun oli aikaa käydä Jämsässä metsäretkillä rauhoittumassa. Espoon vilskeessä sitä ei voi niin tehdä. Kun kausi on päällä, Perälä ei treenien ja pelien ohella ehdi vierailla perheensä luona Jämsässä kuin pari kertaa vuodessa. Futsalin lisäksi Perälän tunteja vuorokaudesta vie työt esiopettajana. Vaikka sairausloma olisi kestänyt lokakuulle, Perälä halusi aloitta työt jo syyskuussa. – On ollut kiva, kun on jotain tekemistä. Olen kaivannut normaalia arkea.