Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Olet isäsi apuna pari vuotta ja sitten katselet kunnon hommia” – 40 vuotta ammattikalastajana toimineen Ari Sorvarin mukaan Jämsän elinvoima heijastuu torille, niin hyvässä kuin pahassa

Ari Sorvari riisuu vähän reilumman kokoiselta kuhalta takkia pois. Vajaa kahdeksan kilon painoinen eväkäs fileoidaan nälkäisiä varten. Tämä vonkale ei ole ainoa, joka käsitellään tämän perjantain aikana. Savustusuuniin sukeltaa siika poikineen, ja kuhien lisäksi muutama lahna sekä hauki perataan Jämsän toripäivää ajatellen. Särjet pakataan mukaan sellaisenaan, pitäähän kissoillekin evästä saada. Sorvari on ollut jo vuosien ajan tuttu kasvo Jämsän torilla lauantaipäivänä. Hän on ollut paikalla myymässä saalistaan lähes vuoden jokaisena viikonloppuna jo 40 vuoden ajan itsenäisenä yrittäjänä. Sitä ennen hän kävi torilla isänsä apuna. – Muistan, kun vuoden 1977 toukokuun viimeisenä lauantaina torilla oli samaan aikaan myymässä 17 ammatikseen pyytävää kalastajaa. Olin silloin 16-vuotias ja ymmärsin, että tätä ei tapahdu enää toiste. Siinä missä ammatikseen kalastavien määrä on laskenut sisävesillä, myös asiakkaat ja heidän tarpeensa ovat muuttuneet. Ennen kala kelpasi ostajalle perkaamattomana, mutta nykyään kuluttaja haluaa enemmän fileitä ja muulla tavalla jalostettua ruokaa. – Kakarana kukaan ei ostanut kalaa kuolleena. Ostajalta kysyttiin, tapetaanko kanssa ja sitten puunuijalla iskettiin kala tainnoksiin. Nykyään Sorvarilta tehdään tilauksia paljon etukäteen. Ihmiset varmistavat, että he saavat haluamallaan tavalla käsiteltyä tuoretta kalaa ruokapöytäänsä. Kuhmoisissa asuvan ammattikalastajan mukaan Jämsän elinvoima heijastuu torille. Esimerkiksi Hallin varuskunnan lakkauttaminen ja yhden paperikoneen sulkeutuminen näkyivät heti kaupassa. Himoksen kehittyminen on puolestaan tuonut lisää uusia asiakkaita. – Jämsän tori on kuitenkin säilynyt elinkelpoisena, ja torilla on oma merkityksensä minulle, vaikka suurin osa saaliista meneekin Helsingin tukkuun. Kalansaaliit kaksinkertaistuneet Ari Sorvari kalastaa Päijänteellä käytännössä ympäri vuoden. Rospuuttoaikaa vietetään muutamia viikkoja, mutta vaikka kalaan ei pääse, pitää kalustoa huoltaa. Sorvari kalastaa niin verkoilla, rysillä kuin troolillakin. Miehen apuna ovat torilta kalastajan matkaan lähtenyt avopuoliso Marjaana Lahtinen sekä Heikki Aho ja Aarno Vuorikivi . – Kalansaaliit ovat kaksinkertaistuneet 10 vuodessa. Muikkukannat tosin vaihtelevat ylös ja alas. Sorvarin koti ja kalastusalukset sijaitsevat aivan Päijänteen länsipuolen itäisimmässä osassa. Sijainti on kalastusta ajatellen mainio, sillä parhaille apajille ajaa 20 minuutissa ja Päijänne pysyy alueella pitkään sulana. – Kerran olen troolannut vielä 22. tammikuuta. Tänä vuonna troolikausi on vasta alkamassa, kun vene on ollut telakalla Vääksyssä. Kuha on troolikauden ulkopuolella Sorvarin pääkala. Haukea hän pyytää sen, minkä saa kohtuuhintaan myytyä. Lahna on hauen ohella kala, joka on menettänyt arvoaan. Se harmittaa Sorvaria, jonka mielestä molemmat lajit ovat hyviä ruokakaloja. Kalan jatkojalostuksen Sorvari aloitti vuosituhannen vaihteessa. Saaliin fileeraus ja savustus ottavat aikansa, eikä suunnitteilla ole laajentaa muihin tuotteisiin. – Laajentaminen vaatisi lisää panostusta. Kalustossa on jo nyt paljon pääomaa kiinni ja esimerkiksi laitostilojen vaatimukset ovat kasvaneet. Joka markka, joka tähän ympäristöön on sijoitettu, on istuttu järvellä, sanoo Sorvari ja osoittaa kädelleen tilansa tuotantolaitosta ja omakotitaloa sivurakennuksineen. Muitakin uravaihtoehtoja oli Oli Sorvarilla muitakin suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Hän opiskeli ammatin rakennuspuolelta ja puolustusvoimiltakin olisi töitä löytynyt, mutta niin vain mieli veti järvelle. – Vuonna 1968 autoin isää torilla ja sain kahdeksan markan viikkopalkkaa. Se oli iso raha. Isä sanoi, että olen parempi kuin huono mies, Sorvari muistelee. Häntä pidettiin vähän pöljänä. Ihmiset eivät ymmärtäneet, miksi nuori mies käy koulut, mutta hakeutuu tuollaiseen ammattiin. – Tätikin sanoi, että olet isäsi apuna pari vuotta ja katselet sitten kunnon hommia. Auto-onnettomuudessa selkäydinvaurion saanut Ahti -isä on yksi esimerkki siitä, miten unelmasta tehdään totta. Kaipolan paperitehtaalla työskennellyt mies menetti kykynsä kävellä, mutta niin vain omatarvekalastajasta tuli ammattikalastaja. – Naapurissa asunut Matti Oksanen auttoi isän aina veneestä rantaan ja nosti kalalaatikot autoon. Isä teki sitä, mitä halusi. Myös minä nautin tästä ammatista. En minä tässä muuten olisikaan.