Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Lähtövalmiina

Kova ääni viiltää läpi koko rakennuksen, ja puhelimet sekä piipparit säestävät hälytystä. Rento rupatteluhetki katkeaa. Minuutti aikaa lähtöön. Työpäivä saa uuden käänteen, eikä kukaan vielä tiedä, mitä tuleman pitää. Markku Mantere , Tinja Hännikäinen ja Tomi Lankinen hyppäävät varusteisiin ja RKS 405:n kyytiin. Juuso Nykäsen vuoro on toimia kuskina. Palomestari Juha Penttilä ottaa johtoauton ja samalla hän alkaa selvittää tilannetta. Jämsän paloaseman nosto-ovet avautuvat ja yksiköt lähtevät pillit soiden liikkeelle. Kello on 12.41. Palotarkastus ja koulutusta Aamu Jämsän paloasemalla on alkanut rauhallisesti. Yön päivystävänä pelastusviranomaisena ollut Mantere luovuttaa kello 8 aamulla johdon Penttilälle. Palomestarina kesän ajan toimiva Penttilä aloittaa kertomalla miehistölle päivän suunnitelman. Tiedossa on koulutus läheisellä maatilalla, jos hälytystä ei tule. Ennen koulutustilaisuutta Penttilä käy tekemässä palotarkastuksen Himoksella alkavaa New Wine -tapahtumaa varten. – Alkutilanne on hyvä. Tämä on yleisölle suunniteltu tila, ja tapahtuma on vielä päihteetön. Penttilä antaa järjestäjille muutaman vinkin, mutta mitään korjattavaa pelastussuunnitelmasta hän ei löydä. Päivä jatkuu koulutuksella. Kotiläksyt on tehtävä Maatilalla Koski TI:ssä kasvanut Penttilä tietää, että pelastusviranomaiset voivat joutua maaseudulla tilanteisiin, joissa isojen koneiden ja maatilan käytäntöjen tuntemuksesta on apua. Siksi tämän keskiviikon koulutus tapahtuu äkeiden ja viljasiilojen äärellä. Viljasiilojen tulipalot työllistivät jämsäläispalomiehiä useamman kerran viime vuonna, ja on tärkeää, että siilossa osataan toimia oikein. Maatilallisen elinkeino on kiinni toimivissa laitteissa, ja tarkoituksena on, että tulipalokin voidaan sammuttaa mahdollisen pienin vaurioin. Viljasiilon kohdalla tämä tarkoittaa siilon tyhjentämistä, eikä rakenteiden purkamista. – Valmius toimia perustuu siihen, että osaamme työskennellä eri tilanteissa. Kotiläksyjä on tehtävä, sillä ei auta, että tulemme vaan paikalle. Peruuttaen parkkiruutuun Koulutushetki on ohi. Alkaa puhelimen selailu, kun pitäisi löytää sopiva lounaspaikka. Penttilä pysäköi autonsa aina nokka menosuuntaan. Näin hän pääsee liikkeelle heti, jos häly tulee. – Viime aikoina meillä on käynyt tuuri ja olemme ehtineet syödä rauhassa. Meillä on kuitenkin sopimus, että jos hälytys tulee, voimme tulla jatkamaan ruokailua myöhemmin. Kaikessa, mitä pelastusviranomainen työaikanaan tekee, on jokin ajatus takana. Paloauton vieressä lattialla on jokaisen varusteet omalla paikallaan. Housunlahkeet ovat valmiiksi saappaissa, joten pukeminen on nopeaa. Paloautoon on pakattu kaikki valmiiksi, ja jokainen tietää tehtävänsä, kun yksikkö saapuu onnettomuuspaikalle. Sanoja ei tarvita. Matkalla kohteeseen Kello 12.42. Penttilä kiidättää johtoautoa kohti Himosta. Samalla hän pitää yhteyttä niin hätäkeskukseen kuin takana tulevaan Jämsän yksikköön, joka kulkee nimellä RKS 405. – Vaikka näen, että 405 lähtee perääni, se ilmoittaa radiolla, että on matkalla. Tiedossa on, että ”miehenkokoiset liekit” ovat lyöneet vuokramökin vieressä olevassa metsikössä. Paikalla on henkilöitä, jotka ovat tehneet alkusammutusta. Pian mukaan hälytetty säiliöauto, RKS 403, perutaan, koska tilanne ei ole vaarallinen. Säiliöauton kuskiksi olisi tullut VPK:n mies, koska Jämsän paloaseman työntekijät ovat kaikki 405:n kyydissä. – Sopimuspalokunnan apu on merkittävä. Heillä on paikallistuntemusta ja hyvä osaaminen, Penttilä kiittelee. Hidasteita matkalla Matka Himokselle kestää noin kahdeksan minuuttia. Johtoauto olisi ollut perillä nopeamminkin, mutta muut autoilijat hidastavat hälytysajossa olevan matkaa. Yksi kääntyy risteyksessä suoraan eteen, toinen lähtee ohittamaan edessään oikeaoppisesti sivuun menevää autoa ja kolmas pysähtyy antamaan tietä keskelle liikenneympyrän sisäänajokaistaa. – Olisi hyvä, jos autoilijat osoittaisivat selkeästi, mitä ovat tekemässä. Jarrua ei tarvitse polkaista heti, eikä painaa kaasua ja ajaa karkuun. Valtatiellä mahtuu ohi, kun ajaa tien sivuun. Se kannattaa myös muistaa, että me liikumme harvoin yhdellä autolla. Penttilä ei hermostu edessä törttöileviin autoilijoihin. Hänellä on tärkeämpää ajateltavaa. Tilanteeseen ensimmäisenä tuleva mies on vastuussa kaikesta. – Tärkeintä on rakentaa tilannekuva, tehdä hyvä tiedustelu ja havainnoida. Maastopalossa sammutus aloitetaan sieltä, mihin palo menee. Hyvällä tiedustelulla voi voittaa tunteja. Epäselvä syttymissyy 405 ehtii paikalle. Miehistö hyppää nurmikolle ja työvälineet otetaan esille. Palon havainneiden siistijöiden tehokas alkusammutus vuokramökistä löytyneellä vesiletkulla on taltuttanut palon. Palomiehet varmistavat, ettei tuli jää kytemään. Penttilä aloittaa jälkiselvityksen. Hän kiertää palaneen alueen ja tutkii mökin. Seuraavaksi hän keskustelee silminnäkijöiden ja mökin vuokraamisesta vastaavan henkilön kanssa. Todennäköinen syy palolle on mökin tuhkien vieminen metsään, mutta vuokralaiset ovat lähteneet paikalta jo kolme päivää sitten. Epäselvissä tilanteissa palomestarin velvollisuus on ilmoittaa asiasta poliisille, ja sen Penttilä tekeekin. Pienestä voi tulla suuri – Kaikki palot ovat aina aluksi pieniä. Kolaritilanteet ovat siinä mielessä helpompia, että kun onnettomuus on tapahtunut, tilanne on siinä. Rakennus- ja maastopalot voivat muuttua koko ajan. Vuonna 2006 hätäkeskuspäivystäjäksi ja tänä keväänä paloinsinööriksi valmistunut Penttilä on nähnyt monta onnettomuuspaikkaa eri puolilla Suomea. Jokainen niistä on erilainen. – Pahin hälytys on epäselvä. Saamme tiedon, että jotain on tapahtunut, mutta muuta ei tiedetä. Päätökset pitää tehdä nopeasti, vaikka tiedot ovat vaillinaiset. Penttilän mielestä on parempi, että hätäkeskuksen käyttämä Erica-järjestelmä hälyttää mielummin suuremmalla vasteella. Yksikköjä on nopeampi perua kuin kutsua lisää. Isoja päätöksiä haastavissa tilanteissa Onnettomuuspaikan toiminnasta vastuussa oleva palomestari tietää, että väärillä päätöksillä voi olla traagiset seuraukset. – Itselleni on rakentunut tässä työssä sellainen kuori, etteivät kaikki pienet murheet enää kosketa. Jos töitä miettii jälkikäteen, sitä miettii ja arvioi omaa toimintaansa. Penttilän mukaan kovimmat paikat ovat ne, joissa on mukana lapsia. Myös toistaiseksi tuntemattomasta syystä -tilanteet jäävät joskus mieleen, koska uhriksi joutuu myös täysin ulkopuolinen. Vaativin keikka Penttilällä oli Turussa vuonna 2011, kun yliopistollisen sairaalan ensiavussa syttyi tulipalo. – Muistan, kun olin matkalla paikalle ja mietin, voiko tämä olla mahdollista, että sairaala palaa. Tilanteesta selvittiin onneksi ilman kuolonuhreja ja kaikki meni hyvin, mutta vaara oli suuri. Jämsässä Penttilän kesätöiden aikana on ollut useita pahoja onnettomuuksia. Ysitiellä sekä Länkipohjassa että Juokslahdella kuoli henkilö liikenneonnettomuudessa, samoin 24-tiellä on ollut kaksi kuolonkolaria. Suuronnettomuuden vaara oli myös UPM:n Kaipolan tehtaalla. Huhtikuussa Jämsään kesätöihin tullut Penttilä sanoo, että tulipalot ovat kaikkialla samanlaisia, mutta maisemat eivät. Penttilä toteaa, että ammatissa on riskinsä, mutta niitä on turha liioitella. Kaikki tekeminen pohjautuu siihen, että riskejä vältetään ja kaikki on mahdollisimman tehokasta. – Olen aina halunnut auttaa ja olla hyödyksi yhteiskunnalle. Nautin työssäni jokaisesta päivästä. Jämsässä on paljon hälyjä Jokaisella Suomen pelastuslaitoksella toimitaan lähes samalla systeemillä. Tavalla, joka opitaan jo pelastusopistossa. Suuremmissa yksiköissä työntekijät eivät välttämättä tee kaikkea niin laajasti kuin Jämsässä, jossa jokainen osaa toimia eri tehtävissä. Toisaalta Jämsän paloasemalla on paljon vaihtuvuutta, koska monissa muissa kunnissa palomiehet saavat saman palkan mieluisammilla työajoilla. Siinä missä Jämsässä tehdään arkisin töitä 8–16 ja päivystetään vuoroviikoin, monissa muissa paikoissa tehdään 24 tuntia putkeen töitä ja levätään seuraavat kolme päivää. Jämsässä, vaikka pieni kaupunki onkin, hälytyksiä tapahtuu usein. Jämsän paloasemalta tehtiin viime vuonna 423 lähtöä. Näistä liikenneonnettomuuksia oli 71 kappaletta ja maastopaloja sammutettiin 29 kertaa. Keskiviikkona 10. heinäkuuta tilastoihin kirjattiin kaksi tapahtumaa: pieni maastopalo Himoksella ja myöhemmin illalla sopimuspalokunnan hoitama eläimen pelastaminen.