Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Havaintoja etätöistä: koira on oppinut kiipeilemään, koronatukka kasvaa ja korvakoruina toimii jumiutuneet hartiat

Etätöitä on takana nyt jo tovi. Siis niin kauan, etten ole pysynyt laskuissa. Hiusteni tyvikasvusta voin päätellä, että korona-aikaa on eletty noin kahden senttimetrin verran, mikä tarkoittaa vajaata paria kuukautta. Hartiajumi on myös sitä luokkaa, että pian kaulaani ei enää näy eikä korvakoruja tarvitse käyttää, koska olkapäät alkavat suoraan korvannipukasta. Puolison hierojantaidot eivät ole riittäviä enää tässä katastrofissa. Koiratkin kummastelevat, miksi kaksi ihmistä häärää koko päivän kotona. Sitäkään ne eivät selvästi ymmärrä, että napostelu kuuluu vain meidän ihmisten uuteen arkeen, ei niiden. Laumani nuorin, kymmenen kuukauden ikäinen Lila, on oppinut hakemaan huomiota ihan vaan kiipeilemällä päälleni – kuten aloituskuvasta voitte huomata. On koirissa hyväkin puoli: ne osaavat tehokkaasti ilmaista, milloin on aika pyörähtää ulkona. Se voisi muuten unohtua. Pihalla on hieman viileää tehdä töitä, mutta on sitäkin tullut kokeiltua. Ehkä sattumalta juuri tänään, kun piti kuvata etätyön arkea, eikä kotia ole siivottu sisältä. Uusi normaali Etätyö on jo uusi normaali, siltä se ainakin tuntuu. Nettiyhteys pätkii tuon tuosta, mutta jos ei sen anna häiritä, ei tässä ole valittamista. Työkavereita on ikävä, mutta onneksi on videoyhteydet. Juttujen kirjoittaminen onnistuu, ja aina löytyy joku, joka voi ajella nappaamaan kuvan, jos sellaista tarvitsee. – Laitan vain paremmat verkkarit päälle, kuului kollegani hilpeä vastaus kuvauspyyntööni. Omat verkkarini toimivat joka tilanteessa. Viimeksi viikonloppuna juttukeikalle (etäisyyksistä huolehtien) ajellessa huomasin puolessa välissä, mitä olen pukenut ylleni. Olinhan onneksi vaihtanut yöpaidan päältäni. Vaikka puolisoni aina moittii minua siitä, että autossani kulkee tavara jos toinenkin, tuli niille varavaatteille äkkiä tarvetta. Että voi sitä tämäkin likka olla kaukaa viisas. Paikalliset huolehtivat vatsantäytteestä Etätyössä on muutama hyvä asia. Aamulla voi nukkua hieman pidempään eikä polttoaineisiin kulu niin paljon rahaa. Jämsässäkin tulee käytyä aina, kun lehti pitää saattaa painoon asti. Sekin tuo mukavaa vaihtelua. Sekin on tullut huomattua, että on paljon mukavampaa siivota koiran oksennus heti tuoreeltaan kuin jynssätä klönttejä irti vasta työpäivän jälkeen. Pienet, väistämättä eteen tulevat tauot tekevät terää. Toisaalta minulla on jo ikävä sitä entistä normaalia, mutta kyllähän tähän voisi tottua. Lounastunnilla voi tehokkaasti käydä lähipellolla treenaamassa noutojuttuja tai ottaa pienet tirsat. Kuppi kahvia tyhjenee samalla, kun seuraa pystykorvan hupaisaa myyräjahtia pihalla. Ruokakokeiluja tulee tehtyä enemmän, ja välillä on ihana tukea paikallista. Kuten alla olevalta vappulautaselta voi joku minut tunteva päätellä oikein: en ole todellakaan kokannut voileipäkakkua itse. Kiitos Kuhmoisten yrittäjät, teette herkullista ruokaa, jota en normaalisti ikinä ehdi testata lounasaikaan. Vappumunkitkin maistuivat! Hyvää vappua kaikille. :)