Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Ensikertalainen ja sarjaluovuttaja kävivät Jämsän verenluovutuspisteellä – Toimittajan luovutus oli tyssätä 15 vuotta sitten saatuun allergiseen reaktioon

Ai niin, verenluovutus. Kerran olen yrittänyt luovuttaa, mutta jokin alkukyselyssä esiin tullut seikka pysäytti tieni. Joka päivä Suomessa tarvitaan 800 verenluovuttajaa ja olen kokenut hieman huonoa omaatuntoa aina nähdessäni Veripalvelun kampanjoivan hupenevien verivarastojen täyttämiseksi. Ajankohtaisen veritilanteen voi tarkistaa Veripalvelun sivuilta. Juuri nyt mikään verityyppi ei ole kriittisesti lopussa, mutta samalla muistutetaan, että verenluovuttajia tarvitaan joka päivä. Kun työtehtäväksi tuli tehdä juttu verenluovutuksesta, ajattelin vihdoin luovuttaa itsekin. Viime hetkellä ennen Jämsän seurakuntakeskukseen lähtöä bongasin Veripalvelun sivuilta tiedon, että aika olisi hyvä varata etukäteen. Melkein kaikki luovutusajat oli jo varattu. Puolen tunnin aikaikkunaan mahtui kymmenen, eli neljässä tunnissa Jämsässä oli aikoja 80 luovuttajalle. Koronavirusepidemian vuoksi ilman ajanvarausta ei välttämättä pääse luovuttamaan verta, tai odotusaika voi olla pitkä. Paikan päällä ensin ilmoittaudutaan henkilöllisyystodistuksen kera. Sen jälkeen saa täytettäväkseen terveyskyselyn. Siellä kysytään muun muassa matkoista, sairauksista, seksikumppaneista, rokotuksista ja allergisista reaktioista. Sähköinen kysely oli Veripalvelulla tekeillä jo hyvän aikaa, ja se saatiin sopivasti käyttöön tänä vuonna. Kyselyn voi täyttää etukäteen, vaikka jo edellisenä päivänä. Sitten vuoronumerolappu kädessä tankkaamaan mehua ja proteiinipatukkaa. Apua itselle ja muille Odotusaulassa on myös jämsäläinen Leo Kalin , joka antaa vinkkejä ensikertalaiselle. – Juoda kannattaa paljon, mutta ei tässä muuten mitään ihmeellistä. Rennosti vaan, ei se neula satu, hän sanoo. Kalin on kokenut luovuttaja. – Tämä taitaa olla 79. kerta, joskus 80-luvun lopulla aloitin. Tälle vuodelle tämä on kolmas kerta, hän kertoo. Ensimmäiseen verenluovutukseen hän meni työkaverin houkuttelemana, mutta sittemmin myös lääkärin määräyksestä. – Hemoglobiini on niin korkea, että pitää sen vuoksi luovuttaa. Eli samalla, kun auttaa muita, hyödyn tästä itsekin, hän sanoo. Hän sanoo, ettei kovin paljon pohdi sitä, mihin kaikkeen hänen vertaan käytetään. – Tytär on Taysissa hematologialla töissä, joten sitä kautta kyllä tiedän, että verituotteita käytetään joka päivä esimerkiksi syöpähoidoissa ja leikkauksissa, hän sanoo. Miesten pitää odottaa luovutuskertojen välissä 61 päivää, naisten 91 päivää. Lisäksi luovutuksen voi hetkellisesti estää esimerkiksi sairaus tai matkustelu. Muihin ehtoihin kuuluu muun muassa se, että luovuttajan pitää olla 18–70-vuotias ja painaa 50–200 kiloa. Ensimmäiselle luovutuskerralle korkein ikä on 59 vuotta. Kalin pyrkii luovuttamaan verta aina, kun pystyy, ja niin tekee moni muukin. Tälläkin kerralla on tuttuja moikattavaksi. – Nyt korona-aikana vähemmän, mutta yleensä on paljon samoja kasvoja paikalla, hän sanoo. Hemoglobiini doping-lukemissa Kalin kutsutaan haastatteluun, jossa käydään läpi lomakkeen tiedot ja mitataan hemoglobiini. Miehillä lukeman pitää olla vähintään 135, naisilla 125, jotta luovuttamaan pääsee. Leo Kalinilla ei jää koskaan luovuttaminen tästä kiinni, nimittäin aiemman systeemin mukaan, hän ei olisi tällä lukemalla päässyt hiihtokisoihin. – Tällä kerralla näytti 170, sehän on jo dopingia. Maratoneilla siitä on ollut itsellenikin hyötyä, hän sanoo. Kalin istahtaa tottuneesti penkille, hoitaja putsaa ihoa, odottaa hetken verisuonen täyttämistä ja työntää neulan Kalinin kyynärtaipeen suoneen. Muutamassa minuutissa operaatio on ohi, vaikka Kalinilta kerätään verta nyt myös veripankkiin. Leo Kalinin ei tarvitse päätään selvitellä, vaan hän nousee saman tien ja siirtyy ruokasalin puolelle, missä on tarjolla juotavaa ja syötävää. –Illalla väsyttää, mutta mitään muuta ei verenluovutuksesta koskaan tule, hän sanoo. Tosin hän mainitsee, että se ohje kannattaa ottaa tosissaan, että lenkille ja saunaan ei samana iltana ole asiaa. – Kerran ihan unohdin koko luovutuksen ja menin saunaan. Vintti meni pimeäksi, hän sanoo. Kovin suuria muutoksia verenluovutukseen ei Kalinin mielestä hänen aikanaan tullut. Viime vuonna käyttöön tulivat tuolit, joita hän kiittelee. – Ennen maattiin pitkällään sängyllä. Tuolissa on mukavampi olla, hän sanoo. Melkein piti luovuttaa luovuttaminen Oma vuoroni koittaa, ja menen turvallisin mielin alkuhaastatteluun, mutta ilmenikin ongelma. Kyselyn kohtaan jossa kysytään, onko minulla ollut vakavaa allergista reaktiota, olen vastannut ”en osaa sanoa”. Ruoka-aineallergioiden vuoksi olen etenkin nuorempana saanut erinäisiä reaktioita, mutta en kai sentään anafylaksiaa, mikä tarkoittaa niin vakavaa äkillistä yliherkkyysreaktiota, jossa henki on vaarassa. Selostan muistamiani reaktioita, mutta koska vastaan, että ei minua ole kertaakaan viety ambulanssilla sairaalaan niin, että siellä olisi pitänyt antaa adrenaliinia, toisen lääkärin konsultoinnin jälkeen hoitaja antaa minulle luvan luovuttaa verta. Veripalvelulla olisi mahdollisuus myös selvittää minua hoitaneilta tahoilta epikriisi, josta selviäisi varmasti, onko ollut kyse anafylaksiasta. Minulle kerrotaan, että anafylaktinen shokki on elimistölle niin raju tilanne, että siitä jää vereen vasta-aineita. Sen vuoksi noin 15 vuoden takainen tapaus voisi tehdä minusta kelvottoman verenluovuttajan, sillä vasta-aineet voisivat olla haitallisia sille potilaalle, jolle verituotteitani annettaisiin. Pelottavaa! Kyselyn täyttämistä ei kuitenkaan kannata stressata, koska alkuhaastattelu on olemassa juuri siksi, että siinä kohdassa epäselvät asiat ratkaistaan ja luovuttamisen turvallisuus veren luovuttajalle ja saajalle varmistetaan. Silti pohdin illalla allergiahistoriaani. Mitä jos sittenkin olen saanut joskus anafylaktisen reaktion? Jälkikäteen soitin vielä Veripalvelujen lääkärille Susanne Ekblom-Kullbergille asiasta. Hän kertoi, että tiedetään harvinaisia tapauksia, joissa pähkinästä anafylaktisen reaktion saaneen luovuttajan veriplasmaa saanut potilas on saanut anafylaktisen reaktion pähkinästä. Tällä hetkellä selkeä anafylaktinen reaktio mainitaan esteenä EU:n suosituksissa verenluovuttajaksi kelpaavista henkilöistä, mutta asiaan on odotettavissa muutosta lähivuosina. Sen myötä anafylaktinen shokki tuo esteen luovutukselle vain määräajaksi. Ekblom-Kullbergin mukaan tällä hetkelläkin riskin katsotaan olevan erittäin pieni, koska veriplasmaa annetaan potilaalle aina useamman luovuttajan plasmasekoituksena. Esimerkiksi Iso-Britanniassa anafylaktinen reaktio ei ole este verenluovuttamiselle. Veren matka Minäkin hyppään tuolille ja luovutus alkaa. En tunne juuri mitään. Vasta, kun hoitaja asiasta mainitsee, huomaan, että toden totta, neula on aika jykevä. Kuulemma vereni virtaa rivakkaa tahtia, ja homma on viidessä minuutissa ohi. Koska olen ensikertalainen, minulle tuodaan mehua ja istuskelen hetken tuolissa. Ei huimaa, joten siirryn syömään talon tarjoamaa kolmioleipää side kyynärtaipeessani. Omasta ensiluovutuksestani saan muistoksi veripisaran muotoisen pinssin. Lisäksi saan kolmen viikon rautakuurin. Se annetaan kaikille alle 50-vuotiaille naisluovuttajille, koska heillä verta poistuu elimistöstä myös kuukautisvuodon mukana. Luovutin juuri puoli litraa verta, mikä kuulostaa suurelta määrältä, kun aikuisen naisen verimäärä on keskimäärin neljä ja miehen viisi litraa. Keho korjaa tilanteen vuorokaudessa. Sitä voi helpottaa juomalla paljon. Minunkin verestäni 450 millilitraa meni pussiin, josta erotellaan erikseen punasolut, verihiutaleet ja plasma. Pienempään pussiin kerätty veri tutkitaan laboratoriossa. Siitä tarkistetaan veriryhmä, vasta-aineita ja virustutkimukset. Käyttöön tulevien verituotteiden tulee olla turvallisia. Mikäli verinäytteestäni löytyisi vaikkapa virustartunta, minulle kerrottaisiin siitä. Tämä on kuitenkin harvinaista, koska vuosittain tutkittavien 200 000 näytteen joukosta vain muutamasta löytyy kerrottavaa. Tosin, jos epäilee itsellänsä virustartuntaa, verenluovutus ei ole oikea paikka testauttaa itseään. Veri matkusti jo illalla Helsinkiin, missä veri tutkittiin yön aikana. Verellä on kiire, sillä verihiutaleet säilyvät vain viisi vuorokautta. Sairaalat ympäri Suomen tilaavat Helsingistä tarvitsemansa verituotteet. Sitä en tule koskaan tietämään, mihin kaikkeen vertani on käytetty. Jatkossa minun on helpompi saada aikaiseksi mennä luovuttamaan verta, nimittäin tilasin muistutusviestin, joka kertoo, kun 91 päivää on kulunut ja sen puolesta olen taas sopiva luovuttamaan. Kiertävä veripalvelu saapuu Jämsään noin kuukauden välein, seuraavan kerran 25.8. Juttua varten on haastateltu myös Veripalvelujen viestintä- ja henkilöstöjohtaja Willy Toiviaista.