Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Siperia opettaa enemmän kuin Strömsö” – Toimittaja Jussi Konttinen kirjoitti kirjan perheensä vuodesta Jakutiassa

Kolme vuotta sitten Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen kysyi vaimoltaan, että mitä jos muutettaisiin vuodeksi maailman kylmimmälle seudulle. Lapsille luvattiin pelikonsoli. Kaikki suostuivat. Konttinen kertoi kokemuksistaan uteliaalle yleisölle Jämsässä tiistaina. Jussi Konttisen kiinnostus Venäjän karuimpaan osaan tulee sukujuurista. Hänen isoäitinsä asui Siperiassa ennen vallankumousta. Hän itse tunnustautuu talvi-ihmiseksi. – Onhan se lohdullista ajatella, että jossain on vielä kylmempää ja karumpaa kuin Suomessa, hän hymähtää. Öljyrahat valuvat Moskovaan Siperia hämää meitä. Suurin osa Venäjän tuloista tulee sieltä. Kymmenes maailman öljyvaroista ja neljännes kaasuvaroista on alueella. Helpoimmat öljylähteet on pumpattu kuiviin. Konttinen epäilee Venäjän öljyntuotannon kääntyvän laskuun lähitulevaisuudessa, vaikka sillä on kaksin verroin öljyvaroja Yhdysvaltoihin nähden. Hän harmittelee, että alkuperäisväestö ei hyödy tuotoista, vaan ne kulkeutuvat Moskovaan. Pakkasennätys joulukuun alussa Konttinen muutti perheineen Sahan tasavaltaan. Se on yhdeksän kertaa Suomen kokoinen, hän havainnollistaa. Töhtyrin kylä neljä kilometriä leveän Lena-joen laaksossa on lähestulkoon samalla korkeudella kuin Jämsä. Hintataso on hieman meikäläistä halvempi. Talon vuokra oli 70 euroa kuukaudessa. Mukavuudet eivät ole ihan samalla tasolla. Vessa on pihan perällä ja juoksevaa vettä ei ole. Kaivoja ei voi kaivaa ikiroudan takia. Talvella juomavesi saatiin jääkuutioista, joita sulateltiin ämpärissä. Jakuutin kielen sanoista voi löytää yhtymäkohtia suomen kieleen. Min on minä, syrän on sydän. Maljojen kilistelynkin oppii helposti: ”sölökyn kölökyn”. Ensilumi sataa syyskuun lopulla. Talven aikana sitä ei kerry paljon, vain 30-40 senttiä. Teitäkään ei aurata talvella. Meidän tuntemiamme teitä ei käytännössä ole. Joulukuun 8. päivänä perhe koki elämänsä pakkasennätyksen, -50. – Koulun pakkasraja on 45. Kevät tulee Siperiaan yhtä vauhdilla kuin talvi. Maaliskuun alussa lämpötila huitelee kymmenessä pakkasasteessa, jolloin kaivetaan esiin sukset ja kairat. Pilkkiminen on kovaa hommaa. Jäätä saattaa olla pari metriä. Huhtikuussa tulevat tulvat. Toukokuun alussa kukkii jakuuttien suosikkikasvi, kylmänkukka. Ilmastonmuutos näkyy Siperiassakin. Paikoin on jo merkkejä ikiroudan sulamisesta. Metaaniesiintymissä tapahtuu räjähdyksiä. Merijään alue hupenee. Jos sulaminen jatkuu, seuraukset ovat rajut esimerkiksi paalujen päälle rakennetuille taloille. Ja reissun opit? Mitä Konttinen sitten oppi vuoden aikana? – Omaan elämään voi vaikuttaa vain rajallisesti, hän toteaa tyynesti. Karuissa oloissa keskinäisriippuvuus kasvaa. Ihmiset auttavat toinen toisiaan selviytymään. Konttinen on vaikuttunut jakuuttien kulttuurista. Alueella tehdään noin 10 jakuutinkielistä elokuvaa. Omaa kulttuuria arvostetaan. Lapsilla on kahdet kansallispuvut, joita pidetään esimerkiksi koulun juhlissa. Jussi Konttinen ei aio raahata perhettään ääriolosuhteisiin lähiaikoina. Vastahan he muuttivat Tampereelle.