Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Verotiedot Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Himoksessa takana 35 laskettelun vuotta – Pitkää päivää painanut yrittäjä oli avajaisjuhlallisuuksissa niin väsynyt, että nukahti kesken tanssin puolison olkapäätä vasten

Lasketteluharrastus eli 1980-luvun alussa murroksen aikaa, kun elitistisestä lajista alkoi kasvaa koko kansan ajanviete. Rukan laskettelukeskuksen teknisenä johtajana työskennellyt Juhani Ojala huomasi muutoksen ja ihmetteli, miten pääkaupunkiseudun asukkaat viitsivät lähteä laskettelemaan pohjoiseen Suomeen saakka. Hän haistoi sopivan markkinaraon, joka sijoittuisi eteläiseen tai keskiseen Suomeen. Mies marssi maanmittauslaitoksen valopöydän ääreen tutkimaan Etelä-Suomen karttoja mielessään kysymys: – Mistä löytyisi paras paikka laskettelukeskukselle? Haussa oli pohjoisen suuntaan oleva vuori, jossa olisi sopivalla kaltevuuskulmalla ja korkeuserolla reilusti yli 100 metriä korkeat rinteet. Myös alueen laajennettavuus tuntui tärkeältä kriteeriltä. Loppusuoralle pääsi 4-5 kohdetta, jotka pisteytettiin paremmuusjärjestykseen. Ylivoimaisesti parhaaksi paikaksi osoittautui Jämsän Himos. Toukokuussa 1982 Jämsänkoskelta kotoisin oleva Ojala meni Himokseen ja käveli koko päivän rinteitä edestakaisin. Illalla päätös oli selvä: ”Tämä on se paikka.” Visio muotoutui styroksiseen pienoismalliin Syksyn mittaan hän näperteli näkemyksestään styroksisen pienoismallin, johon hän sijoitti niin Pohjois-, keski-, kuin Länsi-Himoksenkin. Nimen suhteen Ojala ja hänen puolisonsa Päivi Kuokkanen halusivat olla uskollisia alkuperäiselle nimelle Himosvuori. –  Emme nähneet mitään järkeä alkaa keksimään uutta nimeä, kun Himos tuntui toimivalta. Pressuhallista myytiin makkaraa ja lihapiirakkaa Ideaa lähdettiin toteuttamaan maa-alueita vuokraamalla. Hiihtokeskuksen perustaminen ei kuitenkaan sujunut ongelmitta, kun maa-alueita omistanut perhe aikoi perua solmitun esisopimuksen. Käräjäoikeus vahvisti maanvuokrauksen ja laskettelukeskuksen rakentaminen alkoi. Pohjois-Himoksen ensimmäiset rinteet saatiin avattua yleisölle 29. joulukuuta 1984. Historian ensimmäisen laskun teki alppihiihdon legenda Kalevi ”Häkä” Häkkinen . Lauhan alkutalven takia päärinnettä ei saatu lumetettua täyteen loistoonsa, vaan avauslasku täytyi suorittaa puolivälistä rinnettä. Pitkää päivää tehnyt Ojala oli avajaisjuhlassa niin uupunut, että nukahti kesken tanssin puolisonsa olkapäätä vasten. Ensimmäisen kauden ajan käytössä oli viisi rinnettä ja kolme hissiä. Varsinaista tukirakennusta ei vielä tuolloin ollut, vaan vuokraamo- ja ravintolapalvelut hoidettiin isossa keltaisessa pressuhallissa. –  Siellä myytiin laskettelijoille lähinnä makkaraa, lihapiirakkaa ja kahvia. Olihan se aika onnetonta aikaa. Byrokratian ja valitusten takia tukirakennus valmistui vasta 1986, Kuokkanen muistelee. Ski-bussi yhdisti erilliset rinnealueet Suuri laajennus ajoittui kaudelle 1987-1988, jolloin Länsi-Himos saatiin laskettelijoiden käyttöön. –  Oli rahoituksellisesti valtavan raskasta rakentaa käytännössä kokonaan uusi laskettelukeskus vähän matkan päähän. Länsi-Himokseenhan piti rakentaa kaikki omat palvelut. Jälkikäteen Kuokkasen mielestä oli kuitenkin onni onnettomuudessa, ettei laajentamista voitu aloittaa vuokramaan puutteen vuoksi Keski-Himoksesta. –  Siellä rinteet ovat haastavampia. Länsi-Himokseen saimme hyviä perhe- ja turistirinteitä. Niitä suurin osa asiakkaista juuri kaipaa. Kahden erillään olevan laskettelualueen yhdistävänä tekijänä oli vuosikausia ski-bussi, joka kuljetti laskettelijoita edestakaisin. Linja-autoista päästiin eroon vasta, kun keskimaan rinnealue avattiin tammikuussa 2006. Laajennuksen myötä käyttöön saatiin kolme lisärinnettä sekä siirtymäreitit lännen ja pohjoisen välille. Kaksi vuotta myöhemmin juhlittiin neljän hengen tuolihissin valmistumista. ”Palveluita voisi olla paljon nykyistä enemmän” Viimeinen vuosikymmen Himoksella on eletty tasaista aikaa, kun omistajat ovat sulatelleet pois edellisten investointien kuluja. –  Jos olisimme saaneet kehittää Himoksen talvipuolta omien visioiden mukaan, olisi palveluita paljon nykyistä enemmän, Kuokkanen vakuuttaa viitaten kaavoituksesta johtuvaan vuosikausien eripuraan. Yrittäjäpariskunnan työ ja yksityiselämä on kietoutunut tiiviiseen nippuun yli kolmen vuosikymmenen ajan. Vuodenajasta riippumatta kävelylenkit suuntautuvat aina rinnealueelle ja kotona työntekijöiden radiopuhelin on auki sesonkikuukausina aamusta iltaan, joskus jopa öisin. Häät rinteiden juurella Henkilökohtaisen elämän merkkipaalut on niin ikään jaettu yrityksen asiakkaiden kesken. Kun luoteisrinteet avattiin vuosituhannen alussa, oli yllätysohjelmana pariskunnan vihkiminen. Häämatka sujui uudella ankkurihissillä ylös. Alaspäin Ojala laski omaa Jussin jyrkkä -rinnettään, vaimo kurvaili Päivin kaarretta. Vuotta myöhemmin Joona -poika puolestaan kastettiin rinneravintolassa. Samana päivänä hänellä oli ensimmäinen edustustilaisuus Joonan kummun ja mattohissin avajaisissa. Kuokkanen on tyytyväinen, että 35 vuoden yrittäjyys on tehnyt haaveista totta. Laskettelukeskus koostuu tällä hetkellä 21 rinteestä ja kahdesta siirtymärinteestä. –  Kaikkien mutkien ja vastustusten jälkeen saimme näytetyksi, etteivät visiomme olleet turhia. Kovalla työllä ja uskolla omaan tekemiseen olemme mahdollistaneet eteläisen Suomen laskettelukansalle hienot puitteet. Himoksen ensimmäisen laskettelukauden aikana rinteitä suihki alas noin 35 000 henkeä. Viime vuosina laskettelijoita on ollut vuosittain noin 160 000 molemmin puolin. Yhdessä pulkkamäen käyttäjien ja muiden ulkoilijoiden kanssa kävijämäärä pyörii noin 200 000 hengessä.