Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Koronavirus Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

Kaikkien aikojen rokkikesää ei sitten tullutkaan – Nyt on lohtuniksien aika

Sellainen kesästä 2020 piti tulla, kaikkien aikojen rokkikesä. Keikkakalenteri alkoi täyttyä lupaavasti jo viime vuoden puolella, ja talvella (jos viime talvea vesisateineen ja lämpöasteineen voidaan sellaiseksi laskea) näytti jo siltä, ettei loppukesän viikonloppuina ainakaan aika kävisi pitkäksi. Jollei koronapandemia olisi lyönyt maailmalle luuta kurkkuun, hikoilisin tällä hetkellä Saksassa sadantuhannen muun ympäröimänä tanssikengät jalassa, helteessä kyynelehtivä pilsneri yhdessä kädessä ja toinen hakkaamassa ilmaa Volbeatin tahtiin. Lokalahden heinäpelloilla korviini olisivat kajahtaneet Poets of the Fall, Nazareth ja Andy McCoy Band, Oulussa taas The Darkness höystettynä parhaalla seuralla. Seuralla, jonka kanssa seikkailut ovat ehkä vähentyneet, mutta ovat sitäkin hauskempia. Kuopiossa vastassa olisi ollut muhkeita kalakukkoja, ja tietenkin upeaäänisiä laulajia Nightwishin, Amaranthen ja Battle Beastin nokkanaisina. Jyväskylästä odotin ennen kaikkea Michael Monroeta, ja olisihan siellä tullut nähtyä myös joskus teinivuosina sykähdyttänyt CMX. ”Andy tuli koettua livestreamin kautta, ja sanotaan nyt niin, että kerta riitti.” Heti kesän alkuun olisi rokattu viime vuonna paluun tehneessä Sauna Open Airissa, ja lopuksi tanssahdeltu kuuluilla Tapsan Tahdeilla. Vaikkei Tahdit ihan ominta omaani olekaan, hauskaa siellä on ollut, ja olisinhan viimein päässyt näkemään sen kovasti hehkutetun Vesterisen yhtyeineen. Mutta ei kun ei. Tänä kesänä jokainen menettää jotain, ehkä jotain pientä, mutta henkilökohtaisessa elämässä valtavan suurelta tuntuvaa. Yhdeltä menee työ. Toisella peruskoulu päättyi kuin varkain, kokematta jäivät sekä kolmen vuoden odotuksen huipentumaksi tarkoitettu luokkaretki ja ”ne kuuluisat ysin päättärit”. Joillakin jäi eskari-itkut itkemättä, toiset taas vollottivat senkin edestä, kun vuosikymmenten työtaival päättyi aikaistettuun lomaan ja eläkepäiviin ilman asiaankuuluvaa uran ja ihmisten hyvästelyä. Joillekin koti on muuttunut vankilaksi, joku juhlii häitään ilman tärkeitä ihmisiään, joku lasketaan viimeiselle leposijalleen ilman saattajia. Olemme samassa veneessä, ja palaset on nyt kerättävä, tilanne nollattava ja katse käännettävä varjosta valoon. Itse olen keksinyt tähän mennessä seuraavaa. En ehtinyt nähdä Saunan artistilistaa, joten ei harmita niin paljon. Andy tuli koettua livestreamin kautta, ja sanotaan nyt niin, että kerta riitti. Saksan jättifestarireissua odottaessa 17 viikkoa meni kuin siivillä, joten niin varmaan menevät nämä 53 viikkoakin, ja jokusia päiviä päälle. Kotimaassa on ennennäkemättömiä nähtävyyksiä, kirjastossa lukemattomia kirjoja, paras seura on parasta seuraa ilman kekkereitäkin. Ei kauhean vakuuttavaa, mutta jonkinlainen alku kai kuitenkin. Toivottavasti te olette etevämpiä ja pääsette nauttimaan kesästä än-yy-tee nyt.