Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Live Kaupallinen yhteistyö

”Oltiin aika pojankoltiaisia, se tunnustetaan, mutta pahaa ei tehty kenellekään” – Kolme jäljellä olevaa Hailowitsin jäsentä muistelivat menneitä kepposia Jukka Virtasen muistokirjan äärellä

Tapahtui eräänä pimeänä iltana Jämsänkoskella. Nuoret paikkakunnan pojat heittivät autonosan veteen. Samalla yksi pojista, Ossi Lainkari , alkoi Jukka Virtasen kehotuksesta uikuttaa kuin koira. Pian paikalle saapui vihainen mies, joka epäili poikien kiusaavan koiraa. Näin asia ei tietenkään ollut, mutta mies oli toista mieltä. – Jukka sanoi minulle, että uikuta uikuta. Minä uikutin ja mies uskoi lopulta, että emme heittäneet koiraa järveen. Onneksi uskoi, koska hän oli lähellä lyödä Jukkaa, Lainkari muistelee. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten Hailowits-nimen saanut poikaporukka kepposteli nuoruudessaan. – Olimme aika pojankoltiaisia, se tunnustetaan, mutta pahaa ei tehty kenellekään, Ahti Leppänen sanoo. Kun pojat kävivät väärässä kellarissa Perjantaina Hailowitsin jäsenet, Lainkari, Leppänen ja Tauno Elokannas , muistelivat Jukka Virtasta hänelle avatun muistokirjan äärellä Jämsänkosken kirjastossa. – Parhaillaan meitä oli Hailowitsissä 13, ja nyt, kun Jukka kuoli, meitä on enää kolme, Elokannas kertoo. Hailowitsin nimen alkuperä liittyy Jämsänkosken tehtaan vieressä olleeseen rakennukseen, jonka uumenissa valmistettiin joskus viinaa. Virtanen äkkäsi tämän, ja myöhemmin hän keksi aiheesta ystävyysporukalle nimen. – Joskus joku aina salakuljetti meille sieltä viinaa ja saatiin ottaa pienet, Leppänen naureskelee. Poikaporukkaa sitoi yhteen Jämsänkosken urheilukenttä, vaikka kaikki eivät palloa pelanneet. He myös vierailivat toistensa luona, mökkeilivät ja pelasivat erilaisia pelejä, kuten petankkia ja heittivät tikkaa. Kolmikko toteaa, että tikka ei ollut Virtasen vahvuus, mutta petankkissa hän pärjäsi. Hyvä ruoka kuului olennaisena osana porukan ajanviettoon. Nyt onkin aika paljastaa yhden juhla-aterian taustat. – Olimme eräässä talossa Haavistossa joskus 60-luvulla ja siinä samassa rinteessä olikin kahden talon kellarit. No me kävimme vahingossa väärässä kellarissa hakemassa ruokaa, miehet muistelevat. Kellari olikin täynnä herkkuja, esimerkiksi kalaa, hilloja ja perunaa, jotka katosivat nopeasti parempiin suihin. – Siivosimme jäljet, eikä kukaan ole ikinä kysellyt asian perään, he toteavat. Monet muistelmat tikkatuloksineen löytyvät päiväkirjasta, jonne Leppänen on tapahtumia tallentanut. – Paljon on tapahtunut, mutta ikänä meillä ei ollut riitaa, miehet sanovat. Kuolema tuli kuitenkin yllätyksenä Viimeksi Hailowitsit oli koolla alkuvuodesta, kun Ossi Lainkari vietti 85-vuotispäiväänsä. – Jukka oli todella virkeä ja muistelimme menneitä, Leppänen kertoo. Virtasen heikentynyt kunto oli havaittavissa, mutta silti hänen kuolemansa tuli ystäville yllätyksenä. – Että se tapahtui kuitenkin näin äkkiä. Kävimme kolmisen vuotta sitten Myllyllä kahvilla ja silloin Jukka kertoi, että tuohon koskeen haluan, että minun tuhkani heitetään. Tämä on surullista, mutta Jukka ei koskaan halunnut, että asioita otetaan raskaasti, Leppänen toteaa. – Meillä on paljon muistoja pitkästä ystävyydestä, joita tässä varmasti kerrataan. On tämä kova paikka, Elokannas lisää. Suruvalittelukirja auki kirjastossa Taiteilija Jukka Virtasen muiston kunnioittamiseksi avattiin perjantaina surunvalittelukirja kaupungin pääkirjastoon Jämsänkoskelle. Kirjastossa on esillä myös pienimuotoinen näyttely Virtasen kirjallisesta tuotannosta. Kirja pidetään esillä 11. syyskuuta saakka. Kenraalintiellä Jämsänkoskella sijaitseva kirjasto on avoinna pe 10–17, la 10–14 ja ma–ke kello 10–19 välisenä aikana. Ensimmäisenä nimensä kirjaan kirjoittivat kaupungin edustajat ja Kansainväliset Koskelaiset, joiden joukkoon myös Hailowitsit kuuluvat.